Varmaan ennenkin on tullut mainittua, että 8-vuotias esikoistyttäremme on oman tiensä kulkija. Pukeutumisen osalta se aiheuttaa välillä harmaita hiuksia esimerkiksi vaatekaupassa, kun mikään ei kelpaa. Toisaalta, jos vielä tokaluokkalainen kulkee mielellään äidin tekemissä, niin eipä siitä kai voi valittaa?
Kevätjuhlamekkoa ei sitäkään löytynyt netistä, ei kaupasta. Tyttö ei jostain syystä pidä hihattomista vaatteista, ja juhlamekot ovat järjestäen sellaisia. Kangaskauppaan siis. Lähikaupoista ei tällä kertaa löytynyt mieluisaa. Onneksi
Majapuulle tuli uusi erä valko-mustaa voikukkatrikoota, sillä ankaran nettiselailun jälkeen se kelpasi kankaaksi kevätjuhlamekkoon.
Mekon mallista ei juuri keskusteltu, sillä hyvin palvellut, nyt jo haalistunut, kellohelmainen mekkomalli oli edelleen mieluisa. Hyvä näin, sillä mielestäni trikoinenkin mekko on ihan riittävän juhlava, kun malli on jotain muuta kuin arkinen.
Tällainen siitä sitten tuli.
Kaavapohjana yläosassa käytin Sulka-nimistä kaavaa (OB 6/12). 136-senttiselle hoikalle tytölle 128-senttinen kaava on leveydeltään mielestäni hyvä. Kellohelman olen jo edelliseen mekkoon piirtänyt itse netistä löytämieni ohjeiden mukaan, ihan ei nimittäin muistista löytynyt kaavaa laskutoimitukseen...
Majapuun trikoo oli kyllä yllättävän ohutta, nähtäväksi jää miten käyttäytyy vaatteensa ja pesuissa. Ompelin vyötärösaumaan Framilonia tukemaan ja vaikuttaa kyllä hyvältä ratkaisulta. Tuen avulla sauma pysyy todennäköisesti paremmin vyötäröllä eikä veny helman painosta alas.
Kaula-aukon kanttasin samalla trikoolla. Helman huolittelin ensin saumurilla, käänsin ja ompelin käänteen peitetikkikoneella yhdellä neulalla. Helmasta ei tullut ihan täydellinen, mutta tähän hätään ei ollut aikaa purkaa ja tehdä uudestaan.
Uskomatonta, että esikoisemme toinen kouluvuosi lähestyy nyt loppuaan. Tänään juhlittiin koululla esitysten merkeissä ja lauantaina on vielä lyhyt tilaisuus koulun pihalla sekä todistusten jako. Syksyllä alkaa kolmas luokka ja saksan opiskelu, osin uudet luokkakaverit ja vielä uusi opettajakin. Eilen selvisi, että tyttö on valittu tanssikoulun Street Kids -kilparyhmään. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että tämä oman polkunsa tallaaja on löytämässä sen oman reittinsä harrastuksissa, koulussa ja kaveripiirissä. Enpä voisi iloisempi ja ylpeämpi lapsestani olla.
