Myyry meets Princess Castle

Lupasin myös kuopukselle uuden vaatteen päiväkodin valokuvaukseen. Jostain kumman syystä lähdin toteuttamaan lapsen toivetta kankaan ja mallin suhteen, vaikka heti alkuvaiheessa mietin, että kuosi ja kaava eivät kertakaikkiaan sovi yhteen. Nelivuotias oli ehdoton toiveessaan mekosta, jossa etukappaleet menevät ristiin. Kangasvaihtoehdoista violetti ehdottomasti!

PaaPiin Myyryn herukat on kuosina raikas ja olen siitä parikin vaatekappaletta tehnyt ihan onnistuneesti. Tällaiselle yksivärisyyden ylistäjälle vaan yhdistäminen mihinkään muuhun kuosikankaaseen ei sovi, ja siksi lopputulos on omaan silmääni liian levoton. Kun vielä mekon mallikin on peruspaitaa monimutkaisempi Princess Castle (OB 3/14), on tässä vain aivan liikaa kaikkea. Menin vielä vihreät kantitkin valitsemaan, ettei olisi tylsä...

Mutta, mikä tärkeintä. 4-vuotias kuopuksemme ihastui uuteen mekkoonsa ja laittoi sen ilo kasvoillaan aamulla päälle. Kai se tässä ompelijan arjessakin pätee: asiakas on aina oikeassa!

Tiikeripaita kuvaukseen

Lähikaupassani Poppanavakassa on ollut Noshin trikoita myynnissä. Syksyllä kävin ihan vain vilkaisemassa, vaikka eihän mitään tarpeita ollut. No, kivankokoisen pinon ihania kankaita löysin. Vielä viimeisenä nappasin palan okranväristä tiikeritrikoota, ajatuksella "vähän riski, mutta saattaisi kelvata". Tämä tiikeritrikoo oli kuitenkin se, johon 5-vuotias poika iski silmänsä.

Paitaompeluille ei ole ollut akuuttia tarvetta, mutta nyt lupasin päiväkotikuvaukseen uuden paidan. Tiikeristä tietenkin.

Tuo sinapin- tai okrankeltainen ei niin "meidän värinen", mutta siitä viis. Päätin sen lisäksi haastaa itseni valitsemaan kantteihin jotain totutusta poikkeavaa, ja piirsinpä uuden kaavankin. Ei siis mitään peruspertsaa!

Tavallisestihan olisin kantannut mustalla ja ollut tyytyväinen. Nyt kaivelin vihreät ja siniset resorit esiin ja etsin sopivaa kumppania keltaiselle. Kolmesta finalistista poika valitsi petroolin, ja mielestäni oikein hyvä valinta.

Olen jo pitkään tehnyt pojalle paidat Ottobren Raide-kaavalla. Paitamuoti on lapsillakin muuttunut vähän löysemmäksi, ja siitä syystä hyvinistuvat paidat ovat alkaneet näyttää kinttanoilta. Piirsinkin uusimmasta lasten Ottobresta (1/17) paitakaavan, josta oli parikin eri nimistä versiota. Koko paidassa on 128, käyttäjä lienee jotain vähän yli 120-senttinen. Mielestäni sopivan rento, eivätkä hihatkaan liian pitkät. Hyvä kaava!

Ja miltä se paita nyt sitten näyttää? No tältä.

Pikkusisko sai myös toiveidensa mukaisen mekon kuvauspäivään, mutta siitä lisää myöhemmin.

Housumasennus

En varmastikaan ole ainoa, joka kokee ajoittaista housumasennusta. Syitä masennukselle on useita. Liian pienet. Liian suuret. Väärän väriset. Oma akuutti housumasennukseni liittyy tällä kertaa 5-vuotiaan pojan housuihin. Hänelle eivät nimittäin kaupan housut oikein kelpaa. Ompeluharrastajalle tämä olisi loistava uutinen, mutta tässä tapauksessa aiheuttaa lähinnä ristiriitaisia tunteita. Nykymateriaaleilla housujen käyttöikä on 2-3 kuukautta, ja sen jälkeen polven kohdalta paistaa nahka läpi. Eipä innosta ompelemaan.

Muutama vuosi sitten hankin Käpyseltä ja Myllymuksuilta joustocollegea, jossa oli puuvillan ja lycran lisäksi myös polyesteriä. Materiaali kesti aika hyvin yhden sesongin eli talvikauden, mutta ei niistäkään housuista enää seuraavalle käyttäjälle ollut. Nykyisin tuota kestävämpää joustocollegea on vaikea löytää, ja sen värivalikoima on suppea.

Tilasin syksyllä Kangaskapinalta joustocollegea kivoissa väreissä. Muutamat housut ompelin, mutta ne palautuivat korjauspinoon nopeasti. Ja korjaaminen se vasta tympeää on.

Nyt oli kuitenkin sen verran akuutti hätä, että piti yötöinä ommella yhdet housut. Kaavana vanha tuttu Chillax, kokona nyt 122 cm. Löysin tilkkulaatikosta palan tuota kunnon joustocollegea, ja tein siitä polvipaikat. Toivottavasti paikat pidentävät käyttöikää!

 Täytyy keksiä vastaavia vippaskonsteja muunkin värisiin pöksyihin ja ryhtyä taas ompelupuuhiin. Yksillä housuilla ei oikein pärjää!

Juhlavaa vuoden alkuun

Kuopuksemme täytti viime viikolla jo 4 vuotta. Hän puntaroi pitkään, haluaako juhlat prinsessa- vai autoteemalla. Prinsessateema voitti ja koska Frozen on tällä hetkellä pienten ykköshitti, päätin yllättää pikkuneidin ompelemalla lahjaksi "elsamekon". Kauppojen roolivaatteet ovat omasta mielestäni yleensä luokattoman huonosti ommeltuja, ylihintaisia ja menevät nopeasti rikki. Itse ommellen saa kestävämpää ja kätevämpää, etenkin kun päätyy käyttämään trikoota materiaalina.

Kävin pikavisiitillä Eurokankaassa, ja nappasin sieltä valkoista ja turkoosia elastaanitrikoota, turkoosia joustavaa paljettikangasta ja pätkän ihanaa paljettinauhaa. En muista olenko jossain nähnyt vastaavan virityksen vai ihan vain unissani visioinut, mutta tällainen siitä sitten tuli.

Kuin oikea prinsessa.

Mieluisa. Yläosan kaavaksi otin Peplum-paidan kaavan (OB 1/15), alaosa on suora, framilonilla rypytetty kappale. Tein tarkoituksella vähän reilun (110 cm), jotta mekko menisi mahdollisimman pitkään. Sovituskuvien ottaminen meinasi vähän jännittää, eikä vähiten siksi, että sai olla ilman hanskoja ja takkia ulkona!

Hymy ei meinaa irrota.

Joustava nauha on kiinnitetty suoralla ompeleella.

Otsassa on vielä edellispäivän juhlista säilynyt kasvomaalaus. Maalauksen loihti juhliin yllätysvieraana saapunut oikea prinsessa. 

Innokas fanijoukko pysäytti yllätysvieraan heti kynnykselle.

Olin netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt Juhlaprinsessaan. Ajatus jäi johonkin korvan taakse jemmaan ja nyt juhlien lähestyessä olin varma, että emme pärjäisi ilman kyseistä kunniavierasta. Juhlaväki koostui 4-vuotiaista päiväkotikavereista, pihakavereista ikähaarukalla 2-6 vuotta, ja toki omat 9- ja 5-vuotiaat sisarukset olivat myös mukana.

Olimme prinsessan kanssa sopineet yhdessä ohjelmasta, johon kuului kasvomaalausten tekoa, valokuvien ottamista ja yhteinen tanssinumero. Jutustelusta pitivät luonnollisesti huolta uteliaat 4-vuotiaat. Uskomatonta, millaisella tarkkuudella Frozen-elokuvaa on katseltu! Uskomatonta myös se, kuinka hyvin prinsessa oli varautunut lasten yksityiskohtaisiin kysymyksiin elokuvan tapahtumista, syistä ja seurauksista. Kaiken kaikkiaan oikein onnistuneet juhlat ja lapsille (ja aikuisille) ainutlaatuinen elämys!

P.S. Myös isommat sisarukset halusivat viime tingassa jotain aiheeseen sopivaa vaatetusta. Jämäpala paljettikangasta, vähän toisen kankaan hulpioreunaa ja musta kangastussi. Vualaa!

Helppo Olaf-toteutus.

Laatikkopaita..

Käsi poikki ja kipsiin

Kävipä viime viikolla sellainen onnettomuus, että poika putosi roskalavan reunalta. Käsi jäi alle, käden molemmat luut katkesivat ja nyt se on tukevasti kipsissä.

Monenlaista mietettä kävi heti alkuun mielessä: olisiko lavalla leikkiminen pitänyt kieltää? Olisinko voinut jotenkin estää tapahtuman? Ei ja en. Onnettomuuksia nyt vain sattuu, ja tämä oli kuitenkin meidän porukassa ensimmäinen laatuaan. Vähitellen alkoi tulla muita ajatuksia: miten saisi ajan kulumaan? Miten poika suhtautuu kun ei pääse pihalle ja pallokouluun? Ja etenkin: Mitä kipsin kanssa puetaan päälle?

Pieni tuumaus ja sitten toimeen. Tarvittiin vähän reilunkokoinen paitakaava avaralla pääntiellä. Kesällä testaamani Ottobren Dude (OB 4/16) tuntui sopivalta. 

Poika oli kyllä aluksi vähän yksihihaista paitaa vastaan, sillä meinasi että hänelle nauretaan ja pilkataan. Yritin kyllä sanoa, että suurin osa lapsista (ja myös aikuisista) on varmasti enemmän kiinnostunut kipsistä kuin paidasta. Poikkeuksena ehkä ompelijoiden lapset :D

Kyllä se paita kuitenkin päälle sujahti, ja helposti sujahtikin kiitos isohkon pääntien. Lupasin myöhemmin korvata lyhyen hihan pitkällä, niin ei tämä lempparikankaan viimeinen pala mene hukkaan. Ainolasta muuten joskus tilattu ja meillä tosi tykätty.

Kipsin kanssa ei juuri ole huvittanut poseerata.

Nopeasti ne oppii toimimaan yksikätisesti! Silti veikkaan, että pitkät neljä viikkoa edessä.

Viime tipassa koulukuvaan

Ompeluhuoneen ovi ei ole viime viikkoina juuri käynyt ja valitettavasti olen ollut oven väärällä puolella! Kuvajemmoista sentään löytyy vähän blogattavaa, niin saadaan tämä lokakuukin korkattua juuri ennen puoltaväliä.

Esikoisella oli muutama viikko sitten koulukuvaus. Vaatteista käytiin keskustelua joitakin päiviä ennen sopivaa kompromissia. Tytär olisi halunnut laittaa yhden vanhoista mekoistaan. Ihan kiva, mutta olen tehnyt mekon eskarivuonna ja nyt on sentään kolmosen syksy käynnissä. Tainnut muuten olla vähän kasvunvaraa siinä mekossa, kun mahtuu vieläkin.

Viimein sovussa tuumittiin, että jos sitä nyt kuitenkin jotain uutta. Mutta. Kangashyllyssä ei ollut mitään, siis mitään, sopivaa. Kunnes löytyi metri Kangaskapinasta tilattua sähkönsinistä elastaanitrikoota. Siitä sitten mekko tutulla Raide-paidan (OB 6/12) kaavalla vapaasti saksien. Sain sentään revitellä koristeiden kanssa ;)

Kuvista on nähty vasta mallit tietokoneen näytöllä, mutta hyvin onnistuivat. Ja mekkoonkin olimme molemmat tyytyväisiä!

Jämäpalasta paidaksi

Esikoistyttäremme aloitti tänä syksynä ensimmäisen vieraan kielen opiskelun koulussa. Tyttö halusi sen tavanomaisen enkun sijaan aloittaa Saksan kielellä.

Tyttö kävi jokin aika sitten ompeluhuoneessa valikoimassa kankaita uusiin vaatteisiin, enkä ensin tajunnut miksi yksikin jämäpalanen piti ehdottomasti valita. Vaan sitten selvisi, että pitäähän sitä kieliopintoihin asianmukainen paita olla. Kangas oli nimittäin Majapuulta joskus hankkimaani digiprinttiä, jossa keltaisen, mustan ja punaisen sävyt vuorottelevat kolmiokuosissa. Olen tuosta kankaasta ommellut itselleni mekon ja on kyllä pysynyt ihan priimana viikottaisista pesuista huolimatta.

Monenlaisia palapelikuvioita suunnittelin paitaan, mutta päädyin yhdistämään yksinkertaisesti mustaan. Kaavana jälleen Ottobren (6/12) Raide, josta leveys 128 cm:n ja pituus käyttäjän mukaan. 

Alaosan virkistykseksi ompelin (omasta mielestäni) sydäntä muistuttavan kuvion.

Ihan onnistunut toteutus, mutta mikä tärkeintä, asiakas on tyytyväinen!