Tiikeripaita kuvaukseen

Lähikaupassani Poppanavakassa on ollut Noshin trikoita myynnissä. Syksyllä kävin ihan vain vilkaisemassa, vaikka eihän mitään tarpeita ollut. No, kivankokoisen pinon ihania kankaita löysin. Vielä viimeisenä nappasin palan okranväristä tiikeritrikoota, ajatuksella "vähän riski, mutta saattaisi kelvata". Tämä tiikeritrikoo oli kuitenkin se, johon 5-vuotias poika iski silmänsä.

Paitaompeluille ei ole ollut akuuttia tarvetta, mutta nyt lupasin päiväkotikuvaukseen uuden paidan. Tiikeristä tietenkin.

Tuo sinapin- tai okrankeltainen ei niin "meidän värinen", mutta siitä viis. Päätin sen lisäksi haastaa itseni valitsemaan kantteihin jotain totutusta poikkeavaa, ja piirsinpä uuden kaavankin. Ei siis mitään peruspertsaa!

Tavallisestihan olisin kantannut mustalla ja ollut tyytyväinen. Nyt kaivelin vihreät ja siniset resorit esiin ja etsin sopivaa kumppania keltaiselle. Kolmesta finalistista poika valitsi petroolin, ja mielestäni oikein hyvä valinta.

Olen jo pitkään tehnyt pojalle paidat Ottobren Raide-kaavalla. Paitamuoti on lapsillakin muuttunut vähän löysemmäksi, ja siitä syystä hyvinistuvat paidat ovat alkaneet näyttää kinttanoilta. Piirsinkin uusimmasta lasten Ottobresta (1/17) paitakaavan, josta oli parikin eri nimistä versiota. Koko paidassa on 128, käyttäjä lienee jotain vähän yli 120-senttinen. Mielestäni sopivan rento, eivätkä hihatkaan liian pitkät. Hyvä kaava!

Ja miltä se paita nyt sitten näyttää? No tältä.

Pikkusisko sai myös toiveidensa mukaisen mekon kuvauspäivään, mutta siitä lisää myöhemmin.

Samistelua

Sisarusten pukeminen samanlaisiin vaatteisiin jakaa varmasti mielipiteet. Meillä lapset ovat ne, jotka ensisijaisesti haluavat samanlaista kuin siskolla tai veljellä on. Itse ommellen samistelua on itse asiassa hauska toteuttaa, koska samasta kankaasta voi halutessaan synnyttää erilaista vaatetta. Kaupan valikoimilla ei niinkään.

Noshin sini-vihreä raitatrikoo on aikanaan tilattu nimenomaan esikoistytärtä ajatellen. Hän kun on anti-pinkki, lempiväreinään sininen, keltainen ja vihreä. Resorikin on Noshilta ja siitä syystä väri täsmää tismalleen, Metristä trikoota riitti juuri noin 134-senttiseen mekkoon ja 122-senttiseen paitaan. Pieni pipopala taisi jäädä yli.

Esikoinen toivoi kapeaa mekkoa tai tunikaa. Talven lähestyessä tällainen nakinkuori on itse asiassa aika kätevä, kun ei tarvitse helmoja sulloa ulkohousuihin. Kaavapohjana tässä Raide-paidan kaava (OB 6/12) koossa 128 cm. Jotenkin ison tytön vaate, ja niin kai tokaluokkalaisella jo välillä kuuluukin olla!

Näin poseerataan!

Yksinkertaisen mekon yksityiskohtina vyönlenkit ja vyö.

Pojan paidassa kaavana myös samainen Raide, se tuntuu istuvan hyvin. Tosin nyt siirryin kaavassa jo seuraavaan kokoon 122 cm ja muokkasin pituuden ja hihanpituuden käyttäjälle passeliksi. Edellinen koko tästä kaavasta alkoi jo kinnata hartioista, vaikka muuten 116-senttiset vaatteet ovat hyvinkin sopivia.

Etukappaleen katkaisin yläosasta kahteen osaan ihan siitä syystä, että kangas ei millään riittänyt. Loppujen lopuksi syntyi kiva jippo muuten yksinkertaiseen paitaan. Nyt voi jo sanoa, että tarkoituksella tehty, eikö?

Iloinen uudesta paidasta.

Voisin tässä yhteydessä vielä vilauttaa yksityiskohdan pojan housuista, vaikka työtapaturman vuoksi niistä ei sen enempää. Menin leikkaamaan housut kohtisuoraan langansuuntaan, minkä tarkkasilmäinen huomaa myös seuraavasta kuvasta. Onneksi joustocollege joustaa myös pystysuuntaan ja housut ovat täysin käyttökelpoiset. Joka tapauksessa täydellinen pari paidalle!

Vihreät yksityiskohdat housuissa.

Kuvaussession satoa.

Pikkusisko ei ihan mätsää, mutta on menossa mukana silti!