Pikasurautus mekkopulaan

On kyllä pidellyt melkoista ompelujumia viime aikoina, mutta eilen illalla (viime tipassa, kuinkas muuten) pääsin pitkästä aikaa päästelemään ompeluhuoneeseen. Kuopus tarvitsi mielestäni uuden mekon tämän viikonlopun juhliin (isovanhempien yhteiset syntymäpäivät ja pikkuserkun rippijuhlat), ja ajatus puolijuhlavasta mekosta oli hautunut jo jonkin aikaa.

Kellohelmaisesta mekosta haaveilin, mutta en jaksanut/viitsinyt/malttanut keskittyä helman kaavan piirtämiseen, joten päädyin rypytettyyn helmaan. Yläosassa hyödynsin Ottobren (1/15) Peplum-kaavaa koossa 98 cm. Kankaana PaaPiin possupussista joskus kaivautunut vaaleanpuna-valkoinen elastaanitrikoo, Sade nimeltään.

Mustan nauhan solmin vyötärölle "juhlistamaan" muuten vähän arkisen oloista mekkoa. Eihän se tuohon saumakohtaan kovin nätisti asetu, mutta huomasikohan sitä nyt itseni lisäksi kukaan?

Helma olisi saanut kuulemma pyöriä vähän paremmin, mutta muuten mekko oli kyllä ihan mieluinen. Väri ainakin kohdallaan!

Maksimekko etelän iltoihin

Maksimekot ovat nyt taas muodissa. Yleensä en juuri muodin perässä (tai no okei, taidan juosta nimenomaan perässä ja paljon..) juokse, mutta maksimekon suhteen yksi asia johti toiseen ja ompelin minäkin itselleni sellaisen.

Sain nimittäin joskus viime vuoden puolella Majapuun ylläripaketissa sini-turkoosia Moroccan tiles -trikoota. Samoihin aikoihin mies varasi perheellemme kesälomareissun Kyprokselle ja jotenkin nämä kaksi asiaa kiertyivät mielessäni suunnitelmaksi maksimekosta.

Pari päivää ennen lähtöä nappasin luottokaavani Autumn mood (OB 5/13) ja sen pohjalta leikkasin niin leveän ja pitkän mekon kuin kankaasta riitti. Vähän leveämpi ja pidempi olisi saanut olla, mutta ihan käypänen näinkin. Tulihan tuota reissussa käytettyä, mutta kotikonnuilla ei vielä. Ehkä nyt juhannuksena yöpaitana?!

Mitään kivoja asusteita en kiireessä tullut pakanneeksi, mutta paikkasin tilannetta valkoviinilasilla. Kiitos tästäkin vinkistä ompelukaverille!

Voikukkia kevätjuhlamekossa

Varmaan ennenkin on tullut mainittua, että 8-vuotias esikoistyttäremme on oman tiensä kulkija. Pukeutumisen osalta se aiheuttaa välillä harmaita hiuksia esimerkiksi vaatekaupassa, kun mikään ei kelpaa. Toisaalta, jos vielä tokaluokkalainen kulkee mielellään äidin tekemissä, niin eipä siitä kai voi valittaa?

Kevätjuhlamekkoa ei sitäkään löytynyt netistä, ei kaupasta. Tyttö ei jostain syystä pidä hihattomista vaatteista, ja juhlamekot ovat järjestäen sellaisia. Kangaskauppaan siis. Lähikaupoista ei tällä kertaa löytynyt mieluisaa. Onneksi Majapuulle tuli uusi erä valko-mustaa voikukkatrikoota, sillä ankaran nettiselailun jälkeen se kelpasi kankaaksi kevätjuhlamekkoon.

Mekon mallista ei juuri keskusteltu, sillä hyvin palvellut, nyt jo haalistunut, kellohelmainen mekkomalli oli edelleen mieluisa. Hyvä näin, sillä mielestäni trikoinenkin mekko on ihan riittävän juhlava, kun malli on jotain muuta kuin arkinen.

Tällainen siitä sitten tuli.

Kaavapohjana yläosassa käytin Sulka-nimistä kaavaa (OB 6/12). 136-senttiselle hoikalle tytölle 128-senttinen kaava on leveydeltään mielestäni hyvä. Kellohelman olen jo edelliseen mekkoon piirtänyt itse netistä löytämieni ohjeiden mukaan, ihan ei nimittäin muistista löytynyt kaavaa laskutoimitukseen...

Majapuun trikoo oli kyllä yllättävän ohutta, nähtäväksi jää miten käyttäytyy vaatteensa ja pesuissa. Ompelin vyötärösaumaan Framilonia tukemaan ja vaikuttaa kyllä hyvältä ratkaisulta. Tuen avulla sauma pysyy todennäköisesti paremmin vyötäröllä eikä veny helman painosta alas.

Kaula-aukon kanttasin samalla trikoolla. Helman huolittelin ensin saumurilla, käänsin ja ompelin käänteen peitetikkikoneella yhdellä neulalla. Helmasta ei tullut ihan täydellinen, mutta tähän hätään ei ollut aikaa purkaa ja tehdä uudestaan.

Uskomatonta, että esikoisemme toinen kouluvuosi lähestyy nyt loppuaan. Tänään juhlittiin koululla esitysten merkeissä ja lauantaina on vielä lyhyt tilaisuus koulun pihalla sekä todistusten jako. Syksyllä alkaa kolmas luokka ja saksan opiskelu, osin uudet luokkakaverit ja vielä uusi opettajakin. Eilen selvisi, että tyttö on valittu tanssikoulun Street Kids -kilparyhmään. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että tämä oman polkunsa tallaaja on löytämässä sen oman reittinsä harrastuksissa, koulussa ja kaveripiirissä. Enpä voisi iloisempi ja ylpeämpi lapsestani olla.

Futismimmille

Esikoistyttärestämme, tanssitytöstä, on kevään tullen kuoriutunut futismimmi. Uuden harrastuksen myötä piti myös hankkia uusia varusteita. Tytöt treenaavat alkeellisissa oloissa hiekkakentällä, joten polven peittävät housut ovat ehdottomat. Kaupan hiekkahousut tuntuvat jotenkin kankeilta ja hoikalle tytölle myös leveiltä. Niinpä ompelin polvihousut ihan tavallisesta verkkarikankaasta. Ainakaan vielä ei ole kangasta rikkovia syöksyjä nähty...

Kaavana käytin Jim's-pyjamanhousun kaavaa (OB 6/15) koossa 140 cm. Ensimmäiset pöksyt päätyivät 116/122-kokoiselle pikkuveljelle, koska olivat liian matalat lantiolta. Toisiin lisäsin melkein 5 cm korkeutta. Melko kapeathan ne ovat, mutta siitä huolimatta kylmemmillä keleillä alle on mahtunut caprilegginssit.

Toinen teemaan liittyvä ompelutyö syntyi tuunaamalla. Tytön viimekesäiset t-paidat olivat muuttuneet talven aikana napapaidoiksi. Paidat olivat leveydestä edelleen sopivia, kohtuullisessa kunnossa ja vielä mieluisia. Ensimmäinen pääsi tänään käsittelyyn ja sai uuden helman.

 

Rypytin framilonilla suoraa kaitaletta ja ompelin paidan helmaan. Helppo homma ja paidalle paljon käyttöikää lisää! 

Punaista ja mustaa uuteen vuoteen

Innostuin ompelemaan punaista ja mustaa koko porukalle. Jouluvaatteiksi nämä eivät ehtineet, sillä ompeluaikaa irtosi vasta välipäivinä, mutta kelpasihan näillä lähteä uudenvuodenjuhliin mummilaan.

Materiaaleissa näkyy kyllä tämän hamsterin luonne: yksi on tyttären löytö ompeluryhmän kangasvaihtareilta, toinen Majapuun Kankaiden Yön yllätyspussista ja kolmas PaaPiin Emakkopussista. Lisäksi vähän harmaanmustaa yksiväristä Poppanavakasta ja punaista resoria, ja trio on valmis!

Hymyä!

Esikoisen mekkoon on hyödynnetty Ottobren (6/12) Sulka-kaavaa. Koko on 128 tai 134. Olen siitä aiemmin kopioinut vain yläosan kellohelmaiseen mekkoon ja muokannut tuolloin hihan puolipituiseksi. Nyt piirsin vapaalla kädellä hihan pitkäksi ja yläosan pituuden muokkasin käyttäjän mukaan. Vastaa aikalailla siis alkuperäistä kaavaa nyt. Muutaman sentin olisi saanut vielä paitaosa olla pidempi, mutta hyvä se on noinkin. Alaosaan rypytin framilonilla vähän vajaan täysleveyden Maya-kuosista trikoota, jonka tyttö siis itse bongasi kangaskahveilla.

Sopiva sekä farkkujen, legginssien että sukkahousujen kanssa.

Isot tytöt saavat merkin helmaan.

Ennen joulua tilasin PaaPiilta Emakkopussillisen yllätyskuoseja ja joukosta löytyi myös punaista Herttainen-trikoota. 2-vuotias kuopus ihailu isosiskon "paitaa ja hametta" ja tilasi samanlaisen. Vähän arkailin mustan yläosan kanssa, mutta lopputulos on kyllä itsellekin ihan mieleinen. Tässä yläosan kaava Ottobren (1/2015) Peplum koossa 98 ja alaosa suora, framilonilla rypytetty kaitale.

Portaikko on jo tuttu poseerauspaikka.

Ja isosiskolta mallia!

Meidän 4-vuotias poika on ollut herkkää mallia, jolle hirviöt, dinosaurukset ja muut ovat olleet aivan liian hurjia. Nyt ovat kuitenkin alkaneet vähän monsterit sun muut kiinnostaa. Syksyllä Majapuun yllätyspaketin Lohis-trikoo tuntui vielä liian pelottavalta, mutta nyt siitä pitikin sitten jo saada paita. Ja sehän sopi, sillä ainakin omasta mielestäni paita täydentää hienosti kolmen punamustan vaatteen sarjan. Kaavana Raide (Ottobre 6/12). Olen siirtynyt tässä kokoon 122, mutta vielä jättänyt sentin, pari pituudesta pois.

Tässäkin vähän poseerauksen elkeitä.

Pienemmille laitan lapun niskaan pukemista helpottamaan.

Näiden ompelusten myötä oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Timanttista

Minulla on ilo kuulua paikalliseen ompeluryhmään, joka on varsin aktiivinen niin Facebookissa kuin oikeassa elämässäkin. Ja ilo on myös se, että ompeluryhmän tapaamisiin voi aina hyvillä mielin mennä, vaikka a) ei olisi ennen tai pitkään aikaan missään käynytkään tai b) ei olisi hetkeen ommellut tai edes suunnitellut ompelevansa mitään.

Alkusyksystä pääsin mukaan kahvitteluihin ja kangasvaihtareille. Otin esikoisen mukaan, koska häntä nämä ompeluseurajutut kovasti kiinnostavat ja 8-vuotiaan nyt vaan voi melko huoletta ottaa mukaan ja silti nauttia tapaamisesta ilman ylimääräistä stressiä.

Esikoinen on vaatemakunsa kanssa melko ronkeli. Kangasvaihtareilta hän kuitenkin heti löysi parikin mieleistä, ja hövelisti suostuin hankkimaan ihan rahaa vastaan ne molemmat. Toinen on vielä kankaana, mutta toisen ompelin mekoksi melkein saman tien. (Blogiin mekko pääsee vasta nyt, kun sain aikaiseksi siirtää kuvia kamerasta.)

Mekosta tuli niin mieleinen, että se valikoitui päälle koulukuvaankin. Kaavapohjana tässä OB:n Raide koossa 128 cm. Helma on saksittu vapaasti ja hihoja pidennetty useilla senteillä.

Vihreät kantit raikastavat vaaleaa kangasta.

Kamee - kaamee vai komee?

Saattoi käydä niin, että tuossa jokin aika sitten nettikangaskauppojen järjestämänä Kankaiden Yönä napsui. Shoppailusormi siis. Ei mitenkään pahasti, mutta päädyin hetken mielijohteesta tilaamaan Majapuulta pari yllätyspakettia, joiden myötä kangashyllyn täytteeksi päätyi 14 metriä kangasta. Hups. Yllätykset olivat pääsääntöisesti mieluisia, vaikka itse en niistä montaakaan olisi tieten tilannut.

Kamee-kuosia (vai Camée?) paketissa oli kahta väriä, harmaa- ja keltapohjaista. En oikein osaa päättää, pidänkö kuosista. Toisaalta en, koska Kamee-koru edustaa jotain vanhanaikaista ja pölyistä. Toisaalta pidän, koska samaan aikaan se on vanhanaikaista ja nostalgista. Keltainen etenkin näyttää raikkaalta ja modernilta mustavalkoisine printteineen. Ensin päätin kuitenkin leikellä kappaleiksi harmaapohjaisen trikoon.

Harmaata oli metrin verran, ja siitä riitti nipin napin lyhythihainen mekkonen luottokaavani Autumn Moodin (Ottobre Woman 5/13) pohjalta. Alkuperäistä kaavaa ei ehkä ole enää jäljellä kuin kädentie ja hihan pyöriö. Muu on muokkautunut omaan makuun ja kroppaan sopivaksi.

Sovituskuvia on itsestä melko mahdotonta ottaa!

Pääntie hoitui alavaralla.

Ja merkki paikalleen!

Ihan kiva tästä tuli. Päätin hetken mielijohteesta (sopivan resorin puutteessa) kanttaamisen sijaan hoidella pääntien alavaralla. Tukikankaalle irvistin, mutta ihan käypänen tuli ilmankin. Takaa pääntie hieman lörpöttää, mutta se on ehkä enemmän pääntien muodon kuin tukikankaan puutteen syy. Todennäköisesti ensimmäinen pesu kuittaa kauneusvirheen.

Ajattelin ensin, että pistän hyllyyn ensi kesää odottamaan. Luulen kuitenkin, että mekko pääsee jo talvikäyttöön harmaan ja pinkin neuletakin kaverina. Ei nyt siis välttämättä komea, mutta ei missään nimessä kaameakaan!

Mitähän siitä keltaisesta sitten tekisi?

Samistelua

Sisarusten pukeminen samanlaisiin vaatteisiin jakaa varmasti mielipiteet. Meillä lapset ovat ne, jotka ensisijaisesti haluavat samanlaista kuin siskolla tai veljellä on. Itse ommellen samistelua on itse asiassa hauska toteuttaa, koska samasta kankaasta voi halutessaan synnyttää erilaista vaatetta. Kaupan valikoimilla ei niinkään.

Noshin sini-vihreä raitatrikoo on aikanaan tilattu nimenomaan esikoistytärtä ajatellen. Hän kun on anti-pinkki, lempiväreinään sininen, keltainen ja vihreä. Resorikin on Noshilta ja siitä syystä väri täsmää tismalleen, Metristä trikoota riitti juuri noin 134-senttiseen mekkoon ja 122-senttiseen paitaan. Pieni pipopala taisi jäädä yli.

Esikoinen toivoi kapeaa mekkoa tai tunikaa. Talven lähestyessä tällainen nakinkuori on itse asiassa aika kätevä, kun ei tarvitse helmoja sulloa ulkohousuihin. Kaavapohjana tässä Raide-paidan kaava (OB 6/12) koossa 128 cm. Jotenkin ison tytön vaate, ja niin kai tokaluokkalaisella jo välillä kuuluukin olla!

Näin poseerataan!

Yksinkertaisen mekon yksityiskohtina vyönlenkit ja vyö.

Pojan paidassa kaavana myös samainen Raide, se tuntuu istuvan hyvin. Tosin nyt siirryin kaavassa jo seuraavaan kokoon 122 cm ja muokkasin pituuden ja hihanpituuden käyttäjälle passeliksi. Edellinen koko tästä kaavasta alkoi jo kinnata hartioista, vaikka muuten 116-senttiset vaatteet ovat hyvinkin sopivia.

Etukappaleen katkaisin yläosasta kahteen osaan ihan siitä syystä, että kangas ei millään riittänyt. Loppujen lopuksi syntyi kiva jippo muuten yksinkertaiseen paitaan. Nyt voi jo sanoa, että tarkoituksella tehty, eikö?

Iloinen uudesta paidasta.

Voisin tässä yhteydessä vielä vilauttaa yksityiskohdan pojan housuista, vaikka työtapaturman vuoksi niistä ei sen enempää. Menin leikkaamaan housut kohtisuoraan langansuuntaan, minkä tarkkasilmäinen huomaa myös seuraavasta kuvasta. Onneksi joustocollege joustaa myös pystysuuntaan ja housut ovat täysin käyttökelpoiset. Joka tapauksessa täydellinen pari paidalle!

Vihreät yksityiskohdat housuissa.

Kuvaussession satoa.

Pikkusisko ei ihan mätsää, mutta on menossa mukana silti!