Jämäpalasta paidaksi

Esikoistyttäremme aloitti tänä syksynä ensimmäisen vieraan kielen opiskelun koulussa. Tyttö halusi sen tavanomaisen enkun sijaan aloittaa Saksan kielellä.

Tyttö kävi jokin aika sitten ompeluhuoneessa valikoimassa kankaita uusiin vaatteisiin, enkä ensin tajunnut miksi yksikin jämäpalanen piti ehdottomasti valita. Vaan sitten selvisi, että pitäähän sitä kieliopintoihin asianmukainen paita olla. Kangas oli nimittäin Majapuulta joskus hankkimaani digiprinttiä, jossa keltaisen, mustan ja punaisen sävyt vuorottelevat kolmiokuosissa. Olen tuosta kankaasta ommellut itselleni mekon ja on kyllä pysynyt ihan priimana viikottaisista pesuista huolimatta.

Monenlaisia palapelikuvioita suunnittelin paitaan, mutta päädyin yhdistämään yksinkertaisesti mustaan. Kaavana jälleen Ottobren (6/12) Raide, josta leveys 128 cm:n ja pituus käyttäjän mukaan. 

Alaosan virkistykseksi ompelin (omasta mielestäni) sydäntä muistuttavan kuvion.

Ihan onnistunut toteutus, mutta mikä tärkeintä, asiakas on tyytyväinen!

Kolmasluokkalaiselle koulun alkuun

Esikoinen aloitti tänään jo kolmannen luokan. Melko jännittävä päivä, sillä tytöllä vaihtui sekä opettaja, luokkahuone että iso osa luokkakavereista. Kouluvuoteen valmistautuminen alkoi listan kirjoittamisella. Listan kaksi ensimmäistä asiaa olivat: 1. Penaalin ompelu ja 2. Paidan ompelu. Poimin tietysti hommat omalle listalleni!

Vähän viime tinkaan jäi, mutta valmista tuli! Onneksi tuli, sillä ensimmäiset sanat tänä aamuna olivat: "Tuliko se paita valmiiksi?"

Penaaliin haettiin kangas pari viikkoa sitten Poppanavakasta. Vuori on vanhasta lakanasta kierrätetty. Tueksi silitin paksua kovikehuopaa, jonka ansiosta penaali pysyy hyvin pystyssä. Ihan hyvä tuli, vaikka tuo huopa meinaakin vähän vetää saumoja mutkalle.

Muutama viikko sitten tyttö kävi ompeluhuoneessa kangasostoksilla. Yksi löydöistä oli joskus yllätyspussista (Majapuu tai PaaPii, en muista) tullut bambitrikoo. Ensimmäiseksi koulupäiväksi toivottiin pitkähihaista paitaa ilman mitään yksityiskohtia. Toteutus venyi myöhäiseen iltaan, joten otin kaavaksi jo monesti käytetyn 128 cm Raide-kaavan (OB 6/12). Tytär on 140 cm pitkä, joten hihoihin ja helmaan lisäsin senttitolkulla pituutta. Leveydeltään kaava on hoikalle aika hyvä, vaikka hartioista inansa reilu.

Peitetikkikone päätti ilahduttaa hyppytikeillä, mutta valmista tuli puolisen tuntia ennen puoltayötä. Ja paidasta onneksi sopiva.

Näillä eväillä uuteen kouluvuoteen. Pienemmillä alkaa päiväkoti ensi viikolla, saas nähdä millaisia toiveita heillä on kauden starttiin. 

Samistelua

Sisarusten pukeminen samanlaisiin vaatteisiin jakaa varmasti mielipiteet. Meillä lapset ovat ne, jotka ensisijaisesti haluavat samanlaista kuin siskolla tai veljellä on. Itse ommellen samistelua on itse asiassa hauska toteuttaa, koska samasta kankaasta voi halutessaan synnyttää erilaista vaatetta. Kaupan valikoimilla ei niinkään.

Noshin sini-vihreä raitatrikoo on aikanaan tilattu nimenomaan esikoistytärtä ajatellen. Hän kun on anti-pinkki, lempiväreinään sininen, keltainen ja vihreä. Resorikin on Noshilta ja siitä syystä väri täsmää tismalleen, Metristä trikoota riitti juuri noin 134-senttiseen mekkoon ja 122-senttiseen paitaan. Pieni pipopala taisi jäädä yli.

Esikoinen toivoi kapeaa mekkoa tai tunikaa. Talven lähestyessä tällainen nakinkuori on itse asiassa aika kätevä, kun ei tarvitse helmoja sulloa ulkohousuihin. Kaavapohjana tässä Raide-paidan kaava (OB 6/12) koossa 128 cm. Jotenkin ison tytön vaate, ja niin kai tokaluokkalaisella jo välillä kuuluukin olla!

Näin poseerataan!

Yksinkertaisen mekon yksityiskohtina vyönlenkit ja vyö.

Pojan paidassa kaavana myös samainen Raide, se tuntuu istuvan hyvin. Tosin nyt siirryin kaavassa jo seuraavaan kokoon 122 cm ja muokkasin pituuden ja hihanpituuden käyttäjälle passeliksi. Edellinen koko tästä kaavasta alkoi jo kinnata hartioista, vaikka muuten 116-senttiset vaatteet ovat hyvinkin sopivia.

Etukappaleen katkaisin yläosasta kahteen osaan ihan siitä syystä, että kangas ei millään riittänyt. Loppujen lopuksi syntyi kiva jippo muuten yksinkertaiseen paitaan. Nyt voi jo sanoa, että tarkoituksella tehty, eikö?

Iloinen uudesta paidasta.

Voisin tässä yhteydessä vielä vilauttaa yksityiskohdan pojan housuista, vaikka työtapaturman vuoksi niistä ei sen enempää. Menin leikkaamaan housut kohtisuoraan langansuuntaan, minkä tarkkasilmäinen huomaa myös seuraavasta kuvasta. Onneksi joustocollege joustaa myös pystysuuntaan ja housut ovat täysin käyttökelpoiset. Joka tapauksessa täydellinen pari paidalle!

Vihreät yksityiskohdat housuissa.

Kuvaussession satoa.

Pikkusisko ei ihan mätsää, mutta on menossa mukana silti!