Futismimmille

Esikoistyttärestämme, tanssitytöstä, on kevään tullen kuoriutunut futismimmi. Uuden harrastuksen myötä piti myös hankkia uusia varusteita. Tytöt treenaavat alkeellisissa oloissa hiekkakentällä, joten polven peittävät housut ovat ehdottomat. Kaupan hiekkahousut tuntuvat jotenkin kankeilta ja hoikalle tytölle myös leveiltä. Niinpä ompelin polvihousut ihan tavallisesta verkkarikankaasta. Ainakaan vielä ei ole kangasta rikkovia syöksyjä nähty...

Kaavana käytin Jim's-pyjamanhousun kaavaa (OB 6/15) koossa 140 cm. Ensimmäiset pöksyt päätyivät 116/122-kokoiselle pikkuveljelle, koska olivat liian matalat lantiolta. Toisiin lisäsin melkein 5 cm korkeutta. Melko kapeathan ne ovat, mutta siitä huolimatta kylmemmillä keleillä alle on mahtunut caprilegginssit.

Toinen teemaan liittyvä ompelutyö syntyi tuunaamalla. Tytön viimekesäiset t-paidat olivat muuttuneet talven aikana napapaidoiksi. Paidat olivat leveydestä edelleen sopivia, kohtuullisessa kunnossa ja vielä mieluisia. Ensimmäinen pääsi tänään käsittelyyn ja sai uuden helman.

 

Rypytin framilonilla suoraa kaitaletta ja ompelin paidan helmaan. Helppo homma ja paidalle paljon käyttöikää lisää! 

Toiveeni tää: farkkua tanssiesitykseen

Esikoinen on nyt vajaan puolitoista vuotta harrastanut showtanssia. Tanssikoululla on sekä syys- että kevätkauden päätteeksi iso näytös, jonka numeroa harjoitellaan käytännössä koko kausi.

Tanssikoululla, ainakin oman tanssijamme ryhmässä, on mielestäni kiva tapa puvustaa esitykset. Opettaja antaa ohjeet esimerkiksi väristä, rekvisiitasta tai kampauksesta, ja niitä ohjeita jokainen saa toteuttaa omalla tyylillään. Tällä kertaa tytöt tanssivat Saara Aallon kappaleeseen Toiveeni tää. Asussa piti olla farkkua ja valkoista, muuten annettiin vapaat kädet. Itse tykkään tällaisesta haasteesta, koska yleensä pääsee ompelemaan itse, ja monesti vielä hyödyntämään olemassa olevia varastoja materiaalien suhteen. Ja vaikka muutenkin olenkin melkoinen kaavoilla nysvääjä, tällaiset esitys- ja roolivaatteet tulee helpommin tehtyä ilman kaavaa ja vähän sinne päin.

Tyttö itse halusi hameen (koska kaikilla muilla on kuitenkin farkkushortsit). Vähän joutui kikkailemaan langansuunnan suhteen, mutta jämäpala ohuesta puuvillafarkusta riitti juuri ja juuri. Brodyyri helmassa on jostain äidiltä kulkeutuneista jemmoista ja siitä taisi muutama kymmenen senttiä jäädä. Tykötarpeeksi värkkäsin vielä rusettikoristeen tyyliä täydentämään.

Summissa saksittu kankaan riittävyyden mukaan.

Vyötärölle jäi vähän kasvunvaraa, mutta päällä pysyi.

Farkkurusetti viimeisteli tyylin.

Toimiva kokonaisuus esityksessä, mutta ei niin spesiaali etteikö käyttöä olisi vielä myöhemminkin!

Itse tanssinäytökseen en päällekkäisten menojen vuoksi päässyt, mutta kenraaliharjoituksessa kävin kyynelehtimässä. On se vaan hienoa, kun parikymmentä 1-3 -luokkalaista esiintyy, eläytyy ja jakaa toiveensa. Oman tyttären toive on sama, jota joulupukiltakin toivotaan: että osaisi lentää.