Mustaa ja valkoista

Esikoisen koulussa vietetään tällä viikolla teemapukeutumisen viikkoa. Tänään maanantaina oppilaat pukeutuvat mustaan ja valkoiseen. Omasta sukkalaatikostani löytyi oiva sukkapari, tytön paitapinosta tähtipaita. Näille kumppaniksi ompelin yöllä pilkkuhameen.

Näin jokin aika sitten jossain (aika eksaktia kerrontaa!) blogissa (*muoks. Se oli http://mumintalo.blogspot.fi) rimpsuhameen, joka oli tehty rypyttämällä kaitaleita toisiinsa saumurilla. Ilman rypytyslankoja, ilman framilonia. Hame jäi mieleen pyörimään ja nyt päätin testata tuota tapaa. Matalista suikaleita koottu hame söisi mukavasti tilkkuja ja toteutustapa helppoudessaan houkutteleva.

Yläosan "kaavan" mallailin sopivasta minihameen kaavasta. Aluksi leikkasin alemman rimpsun aina kaksinkertaisen levyisenä ylempään osaan verrattuna. Ensin ompelin vain toisen sivusauman, koska järkeilin että suoraa kaitaletta olisi helpompi venyttää ja saumuroida kuin renkaaksi ommeltua. Hyvä päätös, koska alemmat kaitaleet osoittautuivat aina hieman liian pitkiksi, jä näin ylimääräiset palat oli helppo leikata pois.

Lopputulos on mielestäni oikein kiva ja hame käyttökelpoinen teemapäivän jälkeenkin. Hieman nuo saumurisaumat vielä törröttävät, mutta uskoisin ensimmäisen pesun palauttavan venytettyä kappaletta ja toivottavasti saumatkin laskeutuvat sitten paremmin.

Ainakin toisen hameen teen vielä näin, mieli tekee sukeltaa tilkkukoppaan materiaalin perään!

Toiveeni tää: farkkua tanssiesitykseen

Esikoinen on nyt vajaan puolitoista vuotta harrastanut showtanssia. Tanssikoululla on sekä syys- että kevätkauden päätteeksi iso näytös, jonka numeroa harjoitellaan käytännössä koko kausi.

Tanssikoululla, ainakin oman tanssijamme ryhmässä, on mielestäni kiva tapa puvustaa esitykset. Opettaja antaa ohjeet esimerkiksi väristä, rekvisiitasta tai kampauksesta, ja niitä ohjeita jokainen saa toteuttaa omalla tyylillään. Tällä kertaa tytöt tanssivat Saara Aallon kappaleeseen Toiveeni tää. Asussa piti olla farkkua ja valkoista, muuten annettiin vapaat kädet. Itse tykkään tällaisesta haasteesta, koska yleensä pääsee ompelemaan itse, ja monesti vielä hyödyntämään olemassa olevia varastoja materiaalien suhteen. Ja vaikka muutenkin olenkin melkoinen kaavoilla nysvääjä, tällaiset esitys- ja roolivaatteet tulee helpommin tehtyä ilman kaavaa ja vähän sinne päin.

Tyttö itse halusi hameen (koska kaikilla muilla on kuitenkin farkkushortsit). Vähän joutui kikkailemaan langansuunnan suhteen, mutta jämäpala ohuesta puuvillafarkusta riitti juuri ja juuri. Brodyyri helmassa on jostain äidiltä kulkeutuneista jemmoista ja siitä taisi muutama kymmenen senttiä jäädä. Tykötarpeeksi värkkäsin vielä rusettikoristeen tyyliä täydentämään.

Summissa saksittu kankaan riittävyyden mukaan.

Vyötärölle jäi vähän kasvunvaraa, mutta päällä pysyi.

Farkkurusetti viimeisteli tyylin.

Toimiva kokonaisuus esityksessä, mutta ei niin spesiaali etteikö käyttöä olisi vielä myöhemminkin!

Itse tanssinäytökseen en päällekkäisten menojen vuoksi päässyt, mutta kenraaliharjoituksessa kävin kyynelehtimässä. On se vaan hienoa, kun parikymmentä 1-3 -luokkalaista esiintyy, eläytyy ja jakaa toiveensa. Oman tyttären toive on sama, jota joulupukiltakin toivotaan: että osaisi lentää.

Langoittamisen sietämätön vaikeus

Otsikko on harhaanjohtava. Ompelukoneen, saumurin tai peitetikkikoneen langoittaminen ei oikeasti ole vaikeaa, mutta silti se on monelle suurin este ompelun aloittamiselle. Itse mietin asian monesti langat edellä. Jos koneet on langoitettu punaisilla, silmäilen punaisten kankaiden pinoa. Jos taas vaihdan pääntien kanttausta varten peittariin vihreät langat, mietin mitä muuta voisi kantata vihreällä.

Tällä kertaa koneet oli langoitettu valkoisilla langoilla, ompelukuume vaivasi, käytettävissä vain vähän aikaa. Raks, raks. Kaivoin esille ompelukaverin jämäpussista kulkeutuneen collegepalan, toisenkin, ja esikoisen laatikosta shortsit. Leikkasin vapaalla kädellä shortsin yläosaa ja pituutta hyödyntäen kappaleet. Surrur, surrur. Tuntia myöhemmin henkarissa roikkui, silitettynä (!!!), hame.

Ihan näin spontaania ei touhuni yleensä ole. Tavallisesti nysvään, vertailen, mittailen ja yhdistelen kaavoja ihan tavallista trikoopaitaa varten. Hauskaa huomata, että minusta on myös tällaisiin "pikatoimituksiin"!

Valkoista.

Valmis! Hame kokoa n. 128/134.

Ensimmäistä kertaa ompelin merkin kiinni koneella.

Takakappale harmaata collegea.

Pöllöcollegesta jäi juuri pala pikkusiskolle n. 98-senttiseen hameeseen. Leikkasin sen kaupan hametta mukaillen jo valmiiksi odottamaan.