Myyry meets Princess Castle

Lupasin myös kuopukselle uuden vaatteen päiväkodin valokuvaukseen. Jostain kumman syystä lähdin toteuttamaan lapsen toivetta kankaan ja mallin suhteen, vaikka heti alkuvaiheessa mietin, että kuosi ja kaava eivät kertakaikkiaan sovi yhteen. Nelivuotias oli ehdoton toiveessaan mekosta, jossa etukappaleet menevät ristiin. Kangasvaihtoehdoista violetti ehdottomasti!

PaaPiin Myyryn herukat on kuosina raikas ja olen siitä parikin vaatekappaletta tehnyt ihan onnistuneesti. Tällaiselle yksivärisyyden ylistäjälle vaan yhdistäminen mihinkään muuhun kuosikankaaseen ei sovi, ja siksi lopputulos on omaan silmääni liian levoton. Kun vielä mekon mallikin on peruspaitaa monimutkaisempi Princess Castle (OB 3/14), on tässä vain aivan liikaa kaikkea. Menin vielä vihreät kantitkin valitsemaan, ettei olisi tylsä...

Mutta, mikä tärkeintä. 4-vuotias kuopuksemme ihastui uuteen mekkoonsa ja laittoi sen ilo kasvoillaan aamulla päälle. Kai se tässä ompelijan arjessakin pätee: asiakas on aina oikeassa!

Tiikeripaita kuvaukseen

Lähikaupassani Poppanavakassa on ollut Noshin trikoita myynnissä. Syksyllä kävin ihan vain vilkaisemassa, vaikka eihän mitään tarpeita ollut. No, kivankokoisen pinon ihania kankaita löysin. Vielä viimeisenä nappasin palan okranväristä tiikeritrikoota, ajatuksella "vähän riski, mutta saattaisi kelvata". Tämä tiikeritrikoo oli kuitenkin se, johon 5-vuotias poika iski silmänsä.

Paitaompeluille ei ole ollut akuuttia tarvetta, mutta nyt lupasin päiväkotikuvaukseen uuden paidan. Tiikeristä tietenkin.

Tuo sinapin- tai okrankeltainen ei niin "meidän värinen", mutta siitä viis. Päätin sen lisäksi haastaa itseni valitsemaan kantteihin jotain totutusta poikkeavaa, ja piirsinpä uuden kaavankin. Ei siis mitään peruspertsaa!

Tavallisestihan olisin kantannut mustalla ja ollut tyytyväinen. Nyt kaivelin vihreät ja siniset resorit esiin ja etsin sopivaa kumppania keltaiselle. Kolmesta finalistista poika valitsi petroolin, ja mielestäni oikein hyvä valinta.

Olen jo pitkään tehnyt pojalle paidat Ottobren Raide-kaavalla. Paitamuoti on lapsillakin muuttunut vähän löysemmäksi, ja siitä syystä hyvinistuvat paidat ovat alkaneet näyttää kinttanoilta. Piirsinkin uusimmasta lasten Ottobresta (1/17) paitakaavan, josta oli parikin eri nimistä versiota. Koko paidassa on 128, käyttäjä lienee jotain vähän yli 120-senttinen. Mielestäni sopivan rento, eivätkä hihatkaan liian pitkät. Hyvä kaava!

Ja miltä se paita nyt sitten näyttää? No tältä.

Pikkusisko sai myös toiveidensa mukaisen mekon kuvauspäivään, mutta siitä lisää myöhemmin.

Housumasennus

En varmastikaan ole ainoa, joka kokee ajoittaista housumasennusta. Syitä masennukselle on useita. Liian pienet. Liian suuret. Väärän väriset. Oma akuutti housumasennukseni liittyy tällä kertaa 5-vuotiaan pojan housuihin. Hänelle eivät nimittäin kaupan housut oikein kelpaa. Ompeluharrastajalle tämä olisi loistava uutinen, mutta tässä tapauksessa aiheuttaa lähinnä ristiriitaisia tunteita. Nykymateriaaleilla housujen käyttöikä on 2-3 kuukautta, ja sen jälkeen polven kohdalta paistaa nahka läpi. Eipä innosta ompelemaan.

Muutama vuosi sitten hankin Käpyseltä ja Myllymuksuilta joustocollegea, jossa oli puuvillan ja lycran lisäksi myös polyesteriä. Materiaali kesti aika hyvin yhden sesongin eli talvikauden, mutta ei niistäkään housuista enää seuraavalle käyttäjälle ollut. Nykyisin tuota kestävämpää joustocollegea on vaikea löytää, ja sen värivalikoima on suppea.

Tilasin syksyllä Kangaskapinalta joustocollegea kivoissa väreissä. Muutamat housut ompelin, mutta ne palautuivat korjauspinoon nopeasti. Ja korjaaminen se vasta tympeää on.

Nyt oli kuitenkin sen verran akuutti hätä, että piti yötöinä ommella yhdet housut. Kaavana vanha tuttu Chillax, kokona nyt 122 cm. Löysin tilkkulaatikosta palan tuota kunnon joustocollegea, ja tein siitä polvipaikat. Toivottavasti paikat pidentävät käyttöikää!

 Täytyy keksiä vastaavia vippaskonsteja muunkin värisiin pöksyihin ja ryhtyä taas ompelupuuhiin. Yksillä housuilla ei oikein pärjää!

Juhlavaa vuoden alkuun

Kuopuksemme täytti viime viikolla jo 4 vuotta. Hän puntaroi pitkään, haluaako juhlat prinsessa- vai autoteemalla. Prinsessateema voitti ja koska Frozen on tällä hetkellä pienten ykköshitti, päätin yllättää pikkuneidin ompelemalla lahjaksi "elsamekon". Kauppojen roolivaatteet ovat omasta mielestäni yleensä luokattoman huonosti ommeltuja, ylihintaisia ja menevät nopeasti rikki. Itse ommellen saa kestävämpää ja kätevämpää, etenkin kun päätyy käyttämään trikoota materiaalina.

Kävin pikavisiitillä Eurokankaassa, ja nappasin sieltä valkoista ja turkoosia elastaanitrikoota, turkoosia joustavaa paljettikangasta ja pätkän ihanaa paljettinauhaa. En muista olenko jossain nähnyt vastaavan virityksen vai ihan vain unissani visioinut, mutta tällainen siitä sitten tuli.

Kuin oikea prinsessa.

Mieluisa. Yläosan kaavaksi otin Peplum-paidan kaavan (OB 1/15), alaosa on suora, framilonilla rypytetty kappale. Tein tarkoituksella vähän reilun (110 cm), jotta mekko menisi mahdollisimman pitkään. Sovituskuvien ottaminen meinasi vähän jännittää, eikä vähiten siksi, että sai olla ilman hanskoja ja takkia ulkona!

Hymy ei meinaa irrota.

Joustava nauha on kiinnitetty suoralla ompeleella.

Otsassa on vielä edellispäivän juhlista säilynyt kasvomaalaus. Maalauksen loihti juhliin yllätysvieraana saapunut oikea prinsessa. 

Innokas fanijoukko pysäytti yllätysvieraan heti kynnykselle.

Olin netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt Juhlaprinsessaan. Ajatus jäi johonkin korvan taakse jemmaan ja nyt juhlien lähestyessä olin varma, että emme pärjäisi ilman kyseistä kunniavierasta. Juhlaväki koostui 4-vuotiaista päiväkotikavereista, pihakavereista ikähaarukalla 2-6 vuotta, ja toki omat 9- ja 5-vuotiaat sisarukset olivat myös mukana.

Olimme prinsessan kanssa sopineet yhdessä ohjelmasta, johon kuului kasvomaalausten tekoa, valokuvien ottamista ja yhteinen tanssinumero. Jutustelusta pitivät luonnollisesti huolta uteliaat 4-vuotiaat. Uskomatonta, millaisella tarkkuudella Frozen-elokuvaa on katseltu! Uskomatonta myös se, kuinka hyvin prinsessa oli varautunut lasten yksityiskohtaisiin kysymyksiin elokuvan tapahtumista, syistä ja seurauksista. Kaiken kaikkiaan oikein onnistuneet juhlat ja lapsille (ja aikuisille) ainutlaatuinen elämys!

P.S. Myös isommat sisarukset halusivat viime tingassa jotain aiheeseen sopivaa vaatetusta. Jämäpala paljettikangasta, vähän toisen kankaan hulpioreunaa ja musta kangastussi. Vualaa!

Helppo Olaf-toteutus.

Laatikkopaita..

Käsi poikki ja kipsiin

Kävipä viime viikolla sellainen onnettomuus, että poika putosi roskalavan reunalta. Käsi jäi alle, käden molemmat luut katkesivat ja nyt se on tukevasti kipsissä.

Monenlaista mietettä kävi heti alkuun mielessä: olisiko lavalla leikkiminen pitänyt kieltää? Olisinko voinut jotenkin estää tapahtuman? Ei ja en. Onnettomuuksia nyt vain sattuu, ja tämä oli kuitenkin meidän porukassa ensimmäinen laatuaan. Vähitellen alkoi tulla muita ajatuksia: miten saisi ajan kulumaan? Miten poika suhtautuu kun ei pääse pihalle ja pallokouluun? Ja etenkin: Mitä kipsin kanssa puetaan päälle?

Pieni tuumaus ja sitten toimeen. Tarvittiin vähän reilunkokoinen paitakaava avaralla pääntiellä. Kesällä testaamani Ottobren Dude (OB 4/16) tuntui sopivalta. 

Poika oli kyllä aluksi vähän yksihihaista paitaa vastaan, sillä meinasi että hänelle nauretaan ja pilkataan. Yritin kyllä sanoa, että suurin osa lapsista (ja myös aikuisista) on varmasti enemmän kiinnostunut kipsistä kuin paidasta. Poikkeuksena ehkä ompelijoiden lapset :D

Kyllä se paita kuitenkin päälle sujahti, ja helposti sujahtikin kiitos isohkon pääntien. Lupasin myöhemmin korvata lyhyen hihan pitkällä, niin ei tämä lempparikankaan viimeinen pala mene hukkaan. Ainolasta muuten joskus tilattu ja meillä tosi tykätty.

Kipsin kanssa ei juuri ole huvittanut poseerata.

Nopeasti ne oppii toimimaan yksikätisesti! Silti veikkaan, että pitkät neljä viikkoa edessä.

Pikaompeluna paidan pelastus

Tiedätkö, kun lapsi pukee ompelemasi vaatteen ensimmäistä kertaa ja siihen tulee peruuttamaton tahra tai reikä? Harmittaa. Paljon.

Meille osui tällainen tapaus jokin aika sitten. Kutsutaan sitä nyt sattumusten summaksi. Vaihteeksi tein hihansuut käänteellä, vaikka yleensä kanttaan kireäksi. "Kyllä paitaa käyttää voi, kun muistaa vetää hihat ylös käsipesulla." Tähän liian pitkien hihojen ja löysien hihansuiden yhdistelmään vielä lisäksi naftiksi käynyt välikausitakki ("Kyllä tämä nyt tämän syksyn vielä menee, vaikka hihat ovat vähän lyhyet."), ja onnettomuus oli väistämätön. Ensimmäisen käytön jälkeen siis paidassa hihat kurassa, eikä mitkään myrkyt tehonneet vaikka heti pesin.

Kuva vääristää paidan mintunvihreää pohjaväriä, mutta Majapuulta hankittu raikas autokangas kyseessä. Kaavana tässä Raide (OB 6/12) ja koko 128 cm.

Kuraiset hihansuut lähikuvassa.

Yleensä tällaiset tapaukset päätyvät kiukuspäissä roskiin tai ainakin vaatekaapin peränurkkaan. Nyt tuskailin jonkin aikaa eri vaihtoehtojen parissa, mutta päätin sitten että periksi ei anneta ja paita fiksataan.

Tänään vihdoin oli se hetki ja aika nopeastihan tuo sujui kun ryhtyi.

Sakset ja mustaa resoria, niillä pärjättiin.

Yllättävän paljon joutui paidan hihaa leikkaamaan, joten pistin varmuuden vuoksi aika pitkät resorit. Hyvä tuli paidasta, ja mielestä vielä parempi!

Viime tipassa koulukuvaan

Ompeluhuoneen ovi ei ole viime viikkoina juuri käynyt ja valitettavasti olen ollut oven väärällä puolella! Kuvajemmoista sentään löytyy vähän blogattavaa, niin saadaan tämä lokakuukin korkattua juuri ennen puoltaväliä.

Esikoisella oli muutama viikko sitten koulukuvaus. Vaatteista käytiin keskustelua joitakin päiviä ennen sopivaa kompromissia. Tytär olisi halunnut laittaa yhden vanhoista mekoistaan. Ihan kiva, mutta olen tehnyt mekon eskarivuonna ja nyt on sentään kolmosen syksy käynnissä. Tainnut muuten olla vähän kasvunvaraa siinä mekossa, kun mahtuu vieläkin.

Viimein sovussa tuumittiin, että jos sitä nyt kuitenkin jotain uutta. Mutta. Kangashyllyssä ei ollut mitään, siis mitään, sopivaa. Kunnes löytyi metri Kangaskapinasta tilattua sähkönsinistä elastaanitrikoota. Siitä sitten mekko tutulla Raide-paidan (OB 6/12) kaavalla vapaasti saksien. Sain sentään revitellä koristeiden kanssa ;)

Kuvista on nähty vasta mallit tietokoneen näytöllä, mutta hyvin onnistuivat. Ja mekkoonkin olimme molemmat tyytyväisiä!

Jämäpalasta paidaksi

Esikoistyttäremme aloitti tänä syksynä ensimmäisen vieraan kielen opiskelun koulussa. Tyttö halusi sen tavanomaisen enkun sijaan aloittaa Saksan kielellä.

Tyttö kävi jokin aika sitten ompeluhuoneessa valikoimassa kankaita uusiin vaatteisiin, enkä ensin tajunnut miksi yksikin jämäpalanen piti ehdottomasti valita. Vaan sitten selvisi, että pitäähän sitä kieliopintoihin asianmukainen paita olla. Kangas oli nimittäin Majapuulta joskus hankkimaani digiprinttiä, jossa keltaisen, mustan ja punaisen sävyt vuorottelevat kolmiokuosissa. Olen tuosta kankaasta ommellut itselleni mekon ja on kyllä pysynyt ihan priimana viikottaisista pesuista huolimatta.

Monenlaisia palapelikuvioita suunnittelin paitaan, mutta päädyin yhdistämään yksinkertaisesti mustaan. Kaavana jälleen Ottobren (6/12) Raide, josta leveys 128 cm:n ja pituus käyttäjän mukaan. 

Alaosan virkistykseksi ompelin (omasta mielestäni) sydäntä muistuttavan kuvion.

Ihan onnistunut toteutus, mutta mikä tärkeintä, asiakas on tyytyväinen!

Unohdetut hupparit

Ostin viime talvena ompelukaverin jämistä koko trion Käpysen vihreitä joustocollegeita: verkkoa, timantteja ja viiksipyöräilijöitä. Pari kangasta surautin saman tien vaatteeksi, mutta vaikka ihan onnistuneet tuli, ei niitä juuri ole käytössä näkynyt. Jäivätpä kuvaamattakin, mutta tänään paikkasin tilanteen kun molemmat (paidat) lähtivät kirjastoreissulle.

Esikoiselle tein Ottobren (1/16) Gissa vem? -kaavaa mukaellen collegetunikan. Koko leveyden puolesta 128 cm, pituutta niin pitkästi kuin kankaasta riitti. Helman kanttasin pussimaiseksi. Vihreä resori on muuten Noshilta kauan sitten ostettu. Täydellinen väriltään näihin Käpysen kuoseihin! Myös esikoisen lemppariväri, harmi vaan että kulutin näihin resorin viimeistä soiria myöten.

Pojalle tein viiksimiehistä Beagle Boy -hupparin (OB 4/13) 122 cm kaavalla. Pientä palapelin laittoa, mutta mielestäni toimii oikein hyvin tuon harmaan yksivärisen kanssa.

Tuulinen päivä houkutti levittämään kädet siiviksi. Näiden vaatteiden katseleminen puolestaan houkutti minut miettimään mitä ja kenelle siitä viimeisestä, timantticollegesta, sitten tekisi.

Kaavakokeilua, Dude!

Olen huono ompelemaan uusilla kaavoilla. Uutta kaavaa piirtäessäni käytän liikaa aikaa vertailuun, mittailuun ja pohtimiseen, sillä epäsopivan vaatteen ompelu ei kiinnosta sitten yhtään.

Nyt kuitenkin repäisin ompelukaverin inspiroimana ja ompelin parikin vaatetta uudella kaavalla. Muokkasin OB 4/16 -lehdestä Dude-kaavasta holkkihihaisen mallin. Kaavan isoin koko on 128 cm, ja se oli leveydeltään juuri sopiva hoikalle 140 cm tytölle.

Ensimmäisen version tein vanhasta pyjamasta sen mittaisena kuin kangasta riitti. Helmakäänteen sain sopivasti hyödynnettyä vanhasta paidasta. Kokeilin myös kevään Ottobressa (ja valmisvaatteissa) nähtyjä hapsuja.

Sain paidan kuvattua vasta ensimmäisen käytön ja pesun jälkeen, joten kuvissa näkyy miten hapsut rullautuivat. Hapsutus saisi ehkä olla vähän runsaampi, mutta ihan kiva yksityiskohta näinkin. Paitaan olen tyytyväinen, mutta nähtäväksi jää miten päätyy käyttöön.

Toiseen versioon pidensin hieman helmaa ja hihoihin jätin reilummat käännevarat. Kankaana tässä viime talvena Jyväskylän kangaskaupasta tyttären valitsema elastaanitrikoo.

Tämä tunika kelpasi jo kouluunkin päälle valkoisen pitkähihaisen kanssa. Mielestäni ihan raikas yhdistelmä ja käyttökelpoinen talvellakin.

Vielä tekisi mieli kokeilla kaavan mukaisesti erillisellä hihakappaleella paitaa tai tunikaa. Täytynee ensin neuvotella tytön kanssa, sillä ainakin aikaisemmin hän on tykännyt enemmän vähän istuvammista paidoista.

Kolmasluokkalaiselle koulun alkuun

Esikoinen aloitti tänään jo kolmannen luokan. Melko jännittävä päivä, sillä tytöllä vaihtui sekä opettaja, luokkahuone että iso osa luokkakavereista. Kouluvuoteen valmistautuminen alkoi listan kirjoittamisella. Listan kaksi ensimmäistä asiaa olivat: 1. Penaalin ompelu ja 2. Paidan ompelu. Poimin tietysti hommat omalle listalleni!

Vähän viime tinkaan jäi, mutta valmista tuli! Onneksi tuli, sillä ensimmäiset sanat tänä aamuna olivat: "Tuliko se paita valmiiksi?"

Penaaliin haettiin kangas pari viikkoa sitten Poppanavakasta. Vuori on vanhasta lakanasta kierrätetty. Tueksi silitin paksua kovikehuopaa, jonka ansiosta penaali pysyy hyvin pystyssä. Ihan hyvä tuli, vaikka tuo huopa meinaakin vähän vetää saumoja mutkalle.

Muutama viikko sitten tyttö kävi ompeluhuoneessa kangasostoksilla. Yksi löydöistä oli joskus yllätyspussista (Majapuu tai PaaPii, en muista) tullut bambitrikoo. Ensimmäiseksi koulupäiväksi toivottiin pitkähihaista paitaa ilman mitään yksityiskohtia. Toteutus venyi myöhäiseen iltaan, joten otin kaavaksi jo monesti käytetyn 128 cm Raide-kaavan (OB 6/12). Tytär on 140 cm pitkä, joten hihoihin ja helmaan lisäsin senttitolkulla pituutta. Leveydeltään kaava on hoikalle aika hyvä, vaikka hartioista inansa reilu.

Peitetikkikone päätti ilahduttaa hyppytikeillä, mutta valmista tuli puolisen tuntia ennen puoltayötä. Ja paidasta onneksi sopiva.

Näillä eväillä uuteen kouluvuoteen. Pienemmillä alkaa päiväkoti ensi viikolla, saas nähdä millaisia toiveita heillä on kauden starttiin. 

Pikasurautus mekkopulaan

On kyllä pidellyt melkoista ompelujumia viime aikoina, mutta eilen illalla (viime tipassa, kuinkas muuten) pääsin pitkästä aikaa päästelemään ompeluhuoneeseen. Kuopus tarvitsi mielestäni uuden mekon tämän viikonlopun juhliin (isovanhempien yhteiset syntymäpäivät ja pikkuserkun rippijuhlat), ja ajatus puolijuhlavasta mekosta oli hautunut jo jonkin aikaa.

Kellohelmaisesta mekosta haaveilin, mutta en jaksanut/viitsinyt/malttanut keskittyä helman kaavan piirtämiseen, joten päädyin rypytettyyn helmaan. Yläosassa hyödynsin Ottobren (1/15) Peplum-kaavaa koossa 98 cm. Kankaana PaaPiin possupussista joskus kaivautunut vaaleanpuna-valkoinen elastaanitrikoo, Sade nimeltään.

Mustan nauhan solmin vyötärölle "juhlistamaan" muuten vähän arkisen oloista mekkoa. Eihän se tuohon saumakohtaan kovin nätisti asetu, mutta huomasikohan sitä nyt itseni lisäksi kukaan?

Helma olisi saanut kuulemma pyöriä vähän paremmin, mutta muuten mekko oli kyllä ihan mieluinen. Väri ainakin kohdallaan!

Joustofroteesta uimareille

Muutama vuosi sitten tein lomallelähtöpaniikissa isommille lapsille joustofroteeasut vedettäväksi päälle uinnin jälkeen. Nyt nuo turkoosit (smurffipuvuiksi kutsutut) asut olivat käyneet pieniksi, joten pääsin ompelemaan uudet. Ompelukaverilta hommasin vihreää ja keltaista joustofroteeta. Kuopukselle sai kelvata isosiskon vanha kaupan kylpytakki, mutta kuviin piti silti päästä.

Asut pääsivät heti testiin Kyproksen-matkalla, ja käyttöä olikin, sillä päivät kulutettiin pääosin uima-altaassa.

Pojalle tein hupparin koossa 122. Kaavaksi löytyi OB 4/09 -lehdestä raglanhihainen Pistache chocolate. Vähän reilu siitä tuli vähän alle 120 cm käyttäjälle, mutta menee taas pari vuotta. Shortsit ovat isosiskon viimekesäiset, OB:n 2015 kesänumeron Explorer-kaavalla ommellut. Hupparissa muuten yhdistin kahta vähän eriväristä vihreää, mutta sitä ei kyllä amatööri huomaa. 

Keltainen huppumekko on hupparin kaavasta vapaasti leikattu. Hihoja vähän pidensin 135 cm tytölle, mutta leveys on tuo 122-kokoisen kaavan. Molemmat yläosat kanttasin valkoisella, se raikastaa mielestäni kivasti.

Hupparin kaava oli kyllä mielestäni käyttökelpoinen, saattaapi siis päätyä uudestaankin käyttöön. 

Mukavaa ja lämmintä juhannusta!

Punaista ja mustaa uuteen vuoteen

Innostuin ompelemaan punaista ja mustaa koko porukalle. Jouluvaatteiksi nämä eivät ehtineet, sillä ompeluaikaa irtosi vasta välipäivinä, mutta kelpasihan näillä lähteä uudenvuodenjuhliin mummilaan.

Materiaaleissa näkyy kyllä tämän hamsterin luonne: yksi on tyttären löytö ompeluryhmän kangasvaihtareilta, toinen Majapuun Kankaiden Yön yllätyspussista ja kolmas PaaPiin Emakkopussista. Lisäksi vähän harmaanmustaa yksiväristä Poppanavakasta ja punaista resoria, ja trio on valmis!

Hymyä!

Esikoisen mekkoon on hyödynnetty Ottobren (6/12) Sulka-kaavaa. Koko on 128 tai 134. Olen siitä aiemmin kopioinut vain yläosan kellohelmaiseen mekkoon ja muokannut tuolloin hihan puolipituiseksi. Nyt piirsin vapaalla kädellä hihan pitkäksi ja yläosan pituuden muokkasin käyttäjän mukaan. Vastaa aikalailla siis alkuperäistä kaavaa nyt. Muutaman sentin olisi saanut vielä paitaosa olla pidempi, mutta hyvä se on noinkin. Alaosaan rypytin framilonilla vähän vajaan täysleveyden Maya-kuosista trikoota, jonka tyttö siis itse bongasi kangaskahveilla.

Sopiva sekä farkkujen, legginssien että sukkahousujen kanssa.

Isot tytöt saavat merkin helmaan.

Ennen joulua tilasin PaaPiilta Emakkopussillisen yllätyskuoseja ja joukosta löytyi myös punaista Herttainen-trikoota. 2-vuotias kuopus ihailu isosiskon "paitaa ja hametta" ja tilasi samanlaisen. Vähän arkailin mustan yläosan kanssa, mutta lopputulos on kyllä itsellekin ihan mieleinen. Tässä yläosan kaava Ottobren (1/2015) Peplum koossa 98 ja alaosa suora, framilonilla rypytetty kaitale.

Portaikko on jo tuttu poseerauspaikka.

Ja isosiskolta mallia!

Meidän 4-vuotias poika on ollut herkkää mallia, jolle hirviöt, dinosaurukset ja muut ovat olleet aivan liian hurjia. Nyt ovat kuitenkin alkaneet vähän monsterit sun muut kiinnostaa. Syksyllä Majapuun yllätyspaketin Lohis-trikoo tuntui vielä liian pelottavalta, mutta nyt siitä pitikin sitten jo saada paita. Ja sehän sopi, sillä ainakin omasta mielestäni paita täydentää hienosti kolmen punamustan vaatteen sarjan. Kaavana Raide (Ottobre 6/12). Olen siirtynyt tässä kokoon 122, mutta vielä jättänyt sentin, pari pituudesta pois.

Tässäkin vähän poseerauksen elkeitä.

Pienemmille laitan lapun niskaan pukemista helpottamaan.

Näiden ompelusten myötä oikein hyvää uutta vuotta kaikille!