Pikaompeluna paidan pelastus

Tiedätkö, kun lapsi pukee ompelemasi vaatteen ensimmäistä kertaa ja siihen tulee peruuttamaton tahra tai reikä? Harmittaa. Paljon.

Meille osui tällainen tapaus jokin aika sitten. Kutsutaan sitä nyt sattumusten summaksi. Vaihteeksi tein hihansuut käänteellä, vaikka yleensä kanttaan kireäksi. "Kyllä paitaa käyttää voi, kun muistaa vetää hihat ylös käsipesulla." Tähän liian pitkien hihojen ja löysien hihansuiden yhdistelmään vielä lisäksi naftiksi käynyt välikausitakki ("Kyllä tämä nyt tämän syksyn vielä menee, vaikka hihat ovat vähän lyhyet."), ja onnettomuus oli väistämätön. Ensimmäisen käytön jälkeen siis paidassa hihat kurassa, eikä mitkään myrkyt tehonneet vaikka heti pesin.

Kuva vääristää paidan mintunvihreää pohjaväriä, mutta Majapuulta hankittu raikas autokangas kyseessä. Kaavana tässä Raide (OB 6/12) ja koko 128 cm.

Kuraiset hihansuut lähikuvassa.

Yleensä tällaiset tapaukset päätyvät kiukuspäissä roskiin tai ainakin vaatekaapin peränurkkaan. Nyt tuskailin jonkin aikaa eri vaihtoehtojen parissa, mutta päätin sitten että periksi ei anneta ja paita fiksataan.

Tänään vihdoin oli se hetki ja aika nopeastihan tuo sujui kun ryhtyi.

Sakset ja mustaa resoria, niillä pärjättiin.

Yllättävän paljon joutui paidan hihaa leikkaamaan, joten pistin varmuuden vuoksi aika pitkät resorit. Hyvä tuli paidasta, ja mielestä vielä parempi!

Jämäpalasta paidaksi

Esikoistyttäremme aloitti tänä syksynä ensimmäisen vieraan kielen opiskelun koulussa. Tyttö halusi sen tavanomaisen enkun sijaan aloittaa Saksan kielellä.

Tyttö kävi jokin aika sitten ompeluhuoneessa valikoimassa kankaita uusiin vaatteisiin, enkä ensin tajunnut miksi yksikin jämäpalanen piti ehdottomasti valita. Vaan sitten selvisi, että pitäähän sitä kieliopintoihin asianmukainen paita olla. Kangas oli nimittäin Majapuulta joskus hankkimaani digiprinttiä, jossa keltaisen, mustan ja punaisen sävyt vuorottelevat kolmiokuosissa. Olen tuosta kankaasta ommellut itselleni mekon ja on kyllä pysynyt ihan priimana viikottaisista pesuista huolimatta.

Monenlaisia palapelikuvioita suunnittelin paitaan, mutta päädyin yhdistämään yksinkertaisesti mustaan. Kaavana jälleen Ottobren (6/12) Raide, josta leveys 128 cm:n ja pituus käyttäjän mukaan. 

Alaosan virkistykseksi ompelin (omasta mielestäni) sydäntä muistuttavan kuvion.

Ihan onnistunut toteutus, mutta mikä tärkeintä, asiakas on tyytyväinen!

Maksimekko etelän iltoihin

Maksimekot ovat nyt taas muodissa. Yleensä en juuri muodin perässä (tai no okei, taidan juosta nimenomaan perässä ja paljon..) juokse, mutta maksimekon suhteen yksi asia johti toiseen ja ompelin minäkin itselleni sellaisen.

Sain nimittäin joskus viime vuoden puolella Majapuun ylläripaketissa sini-turkoosia Moroccan tiles -trikoota. Samoihin aikoihin mies varasi perheellemme kesälomareissun Kyprokselle ja jotenkin nämä kaksi asiaa kiertyivät mielessäni suunnitelmaksi maksimekosta.

Pari päivää ennen lähtöä nappasin luottokaavani Autumn mood (OB 5/13) ja sen pohjalta leikkasin niin leveän ja pitkän mekon kuin kankaasta riitti. Vähän leveämpi ja pidempi olisi saanut olla, mutta ihan käypänen näinkin. Tulihan tuota reissussa käytettyä, mutta kotikonnuilla ei vielä. Ehkä nyt juhannuksena yöpaitana?!

Mitään kivoja asusteita en kiireessä tullut pakanneeksi, mutta paikkasin tilannetta valkoviinilasilla. Kiitos tästäkin vinkistä ompelukaverille!

Voikukkia kevätjuhlamekossa

Varmaan ennenkin on tullut mainittua, että 8-vuotias esikoistyttäremme on oman tiensä kulkija. Pukeutumisen osalta se aiheuttaa välillä harmaita hiuksia esimerkiksi vaatekaupassa, kun mikään ei kelpaa. Toisaalta, jos vielä tokaluokkalainen kulkee mielellään äidin tekemissä, niin eipä siitä kai voi valittaa?

Kevätjuhlamekkoa ei sitäkään löytynyt netistä, ei kaupasta. Tyttö ei jostain syystä pidä hihattomista vaatteista, ja juhlamekot ovat järjestäen sellaisia. Kangaskauppaan siis. Lähikaupoista ei tällä kertaa löytynyt mieluisaa. Onneksi Majapuulle tuli uusi erä valko-mustaa voikukkatrikoota, sillä ankaran nettiselailun jälkeen se kelpasi kankaaksi kevätjuhlamekkoon.

Mekon mallista ei juuri keskusteltu, sillä hyvin palvellut, nyt jo haalistunut, kellohelmainen mekkomalli oli edelleen mieluisa. Hyvä näin, sillä mielestäni trikoinenkin mekko on ihan riittävän juhlava, kun malli on jotain muuta kuin arkinen.

Tällainen siitä sitten tuli.

Kaavapohjana yläosassa käytin Sulka-nimistä kaavaa (OB 6/12). 136-senttiselle hoikalle tytölle 128-senttinen kaava on leveydeltään mielestäni hyvä. Kellohelman olen jo edelliseen mekkoon piirtänyt itse netistä löytämieni ohjeiden mukaan, ihan ei nimittäin muistista löytynyt kaavaa laskutoimitukseen...

Majapuun trikoo oli kyllä yllättävän ohutta, nähtäväksi jää miten käyttäytyy vaatteensa ja pesuissa. Ompelin vyötärösaumaan Framilonia tukemaan ja vaikuttaa kyllä hyvältä ratkaisulta. Tuen avulla sauma pysyy todennäköisesti paremmin vyötäröllä eikä veny helman painosta alas.

Kaula-aukon kanttasin samalla trikoolla. Helman huolittelin ensin saumurilla, käänsin ja ompelin käänteen peitetikkikoneella yhdellä neulalla. Helmasta ei tullut ihan täydellinen, mutta tähän hätään ei ollut aikaa purkaa ja tehdä uudestaan.

Uskomatonta, että esikoisemme toinen kouluvuosi lähestyy nyt loppuaan. Tänään juhlittiin koululla esitysten merkeissä ja lauantaina on vielä lyhyt tilaisuus koulun pihalla sekä todistusten jako. Syksyllä alkaa kolmas luokka ja saksan opiskelu, osin uudet luokkakaverit ja vielä uusi opettajakin. Eilen selvisi, että tyttö on valittu tanssikoulun Street Kids -kilparyhmään. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että tämä oman polkunsa tallaaja on löytämässä sen oman reittinsä harrastuksissa, koulussa ja kaveripiirissä. Enpä voisi iloisempi ja ylpeämpi lapsestani olla.