Myyry meets Princess Castle

Lupasin myös kuopukselle uuden vaatteen päiväkodin valokuvaukseen. Jostain kumman syystä lähdin toteuttamaan lapsen toivetta kankaan ja mallin suhteen, vaikka heti alkuvaiheessa mietin, että kuosi ja kaava eivät kertakaikkiaan sovi yhteen. Nelivuotias oli ehdoton toiveessaan mekosta, jossa etukappaleet menevät ristiin. Kangasvaihtoehdoista violetti ehdottomasti!

PaaPiin Myyryn herukat on kuosina raikas ja olen siitä parikin vaatekappaletta tehnyt ihan onnistuneesti. Tällaiselle yksivärisyyden ylistäjälle vaan yhdistäminen mihinkään muuhun kuosikankaaseen ei sovi, ja siksi lopputulos on omaan silmääni liian levoton. Kun vielä mekon mallikin on peruspaitaa monimutkaisempi Princess Castle (OB 3/14), on tässä vain aivan liikaa kaikkea. Menin vielä vihreät kantitkin valitsemaan, ettei olisi tylsä...

Mutta, mikä tärkeintä. 4-vuotias kuopuksemme ihastui uuteen mekkoonsa ja laittoi sen ilo kasvoillaan aamulla päälle. Kai se tässä ompelijan arjessakin pätee: asiakas on aina oikeassa!

Viime tipassa koulukuvaan

Ompeluhuoneen ovi ei ole viime viikkoina juuri käynyt ja valitettavasti olen ollut oven väärällä puolella! Kuvajemmoista sentään löytyy vähän blogattavaa, niin saadaan tämä lokakuukin korkattua juuri ennen puoltaväliä.

Esikoisella oli muutama viikko sitten koulukuvaus. Vaatteista käytiin keskustelua joitakin päiviä ennen sopivaa kompromissia. Tytär olisi halunnut laittaa yhden vanhoista mekoistaan. Ihan kiva, mutta olen tehnyt mekon eskarivuonna ja nyt on sentään kolmosen syksy käynnissä. Tainnut muuten olla vähän kasvunvaraa siinä mekossa, kun mahtuu vieläkin.

Viimein sovussa tuumittiin, että jos sitä nyt kuitenkin jotain uutta. Mutta. Kangashyllyssä ei ollut mitään, siis mitään, sopivaa. Kunnes löytyi metri Kangaskapinasta tilattua sähkönsinistä elastaanitrikoota. Siitä sitten mekko tutulla Raide-paidan (OB 6/12) kaavalla vapaasti saksien. Sain sentään revitellä koristeiden kanssa ;)

Kuvista on nähty vasta mallit tietokoneen näytöllä, mutta hyvin onnistuivat. Ja mekkoonkin olimme molemmat tyytyväisiä!

Voikukkia kevätjuhlamekossa

Varmaan ennenkin on tullut mainittua, että 8-vuotias esikoistyttäremme on oman tiensä kulkija. Pukeutumisen osalta se aiheuttaa välillä harmaita hiuksia esimerkiksi vaatekaupassa, kun mikään ei kelpaa. Toisaalta, jos vielä tokaluokkalainen kulkee mielellään äidin tekemissä, niin eipä siitä kai voi valittaa?

Kevätjuhlamekkoa ei sitäkään löytynyt netistä, ei kaupasta. Tyttö ei jostain syystä pidä hihattomista vaatteista, ja juhlamekot ovat järjestäen sellaisia. Kangaskauppaan siis. Lähikaupoista ei tällä kertaa löytynyt mieluisaa. Onneksi Majapuulle tuli uusi erä valko-mustaa voikukkatrikoota, sillä ankaran nettiselailun jälkeen se kelpasi kankaaksi kevätjuhlamekkoon.

Mekon mallista ei juuri keskusteltu, sillä hyvin palvellut, nyt jo haalistunut, kellohelmainen mekkomalli oli edelleen mieluisa. Hyvä näin, sillä mielestäni trikoinenkin mekko on ihan riittävän juhlava, kun malli on jotain muuta kuin arkinen.

Tällainen siitä sitten tuli.

Kaavapohjana yläosassa käytin Sulka-nimistä kaavaa (OB 6/12). 136-senttiselle hoikalle tytölle 128-senttinen kaava on leveydeltään mielestäni hyvä. Kellohelman olen jo edelliseen mekkoon piirtänyt itse netistä löytämieni ohjeiden mukaan, ihan ei nimittäin muistista löytynyt kaavaa laskutoimitukseen...

Majapuun trikoo oli kyllä yllättävän ohutta, nähtäväksi jää miten käyttäytyy vaatteensa ja pesuissa. Ompelin vyötärösaumaan Framilonia tukemaan ja vaikuttaa kyllä hyvältä ratkaisulta. Tuen avulla sauma pysyy todennäköisesti paremmin vyötäröllä eikä veny helman painosta alas.

Kaula-aukon kanttasin samalla trikoolla. Helman huolittelin ensin saumurilla, käänsin ja ompelin käänteen peitetikkikoneella yhdellä neulalla. Helmasta ei tullut ihan täydellinen, mutta tähän hätään ei ollut aikaa purkaa ja tehdä uudestaan.

Uskomatonta, että esikoisemme toinen kouluvuosi lähestyy nyt loppuaan. Tänään juhlittiin koululla esitysten merkeissä ja lauantaina on vielä lyhyt tilaisuus koulun pihalla sekä todistusten jako. Syksyllä alkaa kolmas luokka ja saksan opiskelu, osin uudet luokkakaverit ja vielä uusi opettajakin. Eilen selvisi, että tyttö on valittu tanssikoulun Street Kids -kilparyhmään. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että tämä oman polkunsa tallaaja on löytämässä sen oman reittinsä harrastuksissa, koulussa ja kaveripiirissä. Enpä voisi iloisempi ja ylpeämpi lapsestani olla.