Housumasennus

En varmastikaan ole ainoa, joka kokee ajoittaista housumasennusta. Syitä masennukselle on useita. Liian pienet. Liian suuret. Väärän väriset. Oma akuutti housumasennukseni liittyy tällä kertaa 5-vuotiaan pojan housuihin. Hänelle eivät nimittäin kaupan housut oikein kelpaa. Ompeluharrastajalle tämä olisi loistava uutinen, mutta tässä tapauksessa aiheuttaa lähinnä ristiriitaisia tunteita. Nykymateriaaleilla housujen käyttöikä on 2-3 kuukautta, ja sen jälkeen polven kohdalta paistaa nahka läpi. Eipä innosta ompelemaan.

Muutama vuosi sitten hankin Käpyseltä ja Myllymuksuilta joustocollegea, jossa oli puuvillan ja lycran lisäksi myös polyesteriä. Materiaali kesti aika hyvin yhden sesongin eli talvikauden, mutta ei niistäkään housuista enää seuraavalle käyttäjälle ollut. Nykyisin tuota kestävämpää joustocollegea on vaikea löytää, ja sen värivalikoima on suppea.

Tilasin syksyllä Kangaskapinalta joustocollegea kivoissa väreissä. Muutamat housut ompelin, mutta ne palautuivat korjauspinoon nopeasti. Ja korjaaminen se vasta tympeää on.

Nyt oli kuitenkin sen verran akuutti hätä, että piti yötöinä ommella yhdet housut. Kaavana vanha tuttu Chillax, kokona nyt 122 cm. Löysin tilkkulaatikosta palan tuota kunnon joustocollegea, ja tein siitä polvipaikat. Toivottavasti paikat pidentävät käyttöikää!

 Täytyy keksiä vastaavia vippaskonsteja muunkin värisiin pöksyihin ja ryhtyä taas ompelupuuhiin. Yksillä housuilla ei oikein pärjää!

Juhlavaa vuoden alkuun

Kuopuksemme täytti viime viikolla jo 4 vuotta. Hän puntaroi pitkään, haluaako juhlat prinsessa- vai autoteemalla. Prinsessateema voitti ja koska Frozen on tällä hetkellä pienten ykköshitti, päätin yllättää pikkuneidin ompelemalla lahjaksi "elsamekon". Kauppojen roolivaatteet ovat omasta mielestäni yleensä luokattoman huonosti ommeltuja, ylihintaisia ja menevät nopeasti rikki. Itse ommellen saa kestävämpää ja kätevämpää, etenkin kun päätyy käyttämään trikoota materiaalina.

Kävin pikavisiitillä Eurokankaassa, ja nappasin sieltä valkoista ja turkoosia elastaanitrikoota, turkoosia joustavaa paljettikangasta ja pätkän ihanaa paljettinauhaa. En muista olenko jossain nähnyt vastaavan virityksen vai ihan vain unissani visioinut, mutta tällainen siitä sitten tuli.

Kuin oikea prinsessa.

Mieluisa. Yläosan kaavaksi otin Peplum-paidan kaavan (OB 1/15), alaosa on suora, framilonilla rypytetty kappale. Tein tarkoituksella vähän reilun (110 cm), jotta mekko menisi mahdollisimman pitkään. Sovituskuvien ottaminen meinasi vähän jännittää, eikä vähiten siksi, että sai olla ilman hanskoja ja takkia ulkona!

Hymy ei meinaa irrota.

Joustava nauha on kiinnitetty suoralla ompeleella.

Otsassa on vielä edellispäivän juhlista säilynyt kasvomaalaus. Maalauksen loihti juhliin yllätysvieraana saapunut oikea prinsessa. 

Innokas fanijoukko pysäytti yllätysvieraan heti kynnykselle.

Olin netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt Juhlaprinsessaan. Ajatus jäi johonkin korvan taakse jemmaan ja nyt juhlien lähestyessä olin varma, että emme pärjäisi ilman kyseistä kunniavierasta. Juhlaväki koostui 4-vuotiaista päiväkotikavereista, pihakavereista ikähaarukalla 2-6 vuotta, ja toki omat 9- ja 5-vuotiaat sisarukset olivat myös mukana.

Olimme prinsessan kanssa sopineet yhdessä ohjelmasta, johon kuului kasvomaalausten tekoa, valokuvien ottamista ja yhteinen tanssinumero. Jutustelusta pitivät luonnollisesti huolta uteliaat 4-vuotiaat. Uskomatonta, millaisella tarkkuudella Frozen-elokuvaa on katseltu! Uskomatonta myös se, kuinka hyvin prinsessa oli varautunut lasten yksityiskohtaisiin kysymyksiin elokuvan tapahtumista, syistä ja seurauksista. Kaiken kaikkiaan oikein onnistuneet juhlat ja lapsille (ja aikuisille) ainutlaatuinen elämys!

P.S. Myös isommat sisarukset halusivat viime tingassa jotain aiheeseen sopivaa vaatetusta. Jämäpala paljettikangasta, vähän toisen kankaan hulpioreunaa ja musta kangastussi. Vualaa!

Helppo Olaf-toteutus.

Laatikkopaita..