Myyry meets Princess Castle

Lupasin myös kuopukselle uuden vaatteen päiväkodin valokuvaukseen. Jostain kumman syystä lähdin toteuttamaan lapsen toivetta kankaan ja mallin suhteen, vaikka heti alkuvaiheessa mietin, että kuosi ja kaava eivät kertakaikkiaan sovi yhteen. Nelivuotias oli ehdoton toiveessaan mekosta, jossa etukappaleet menevät ristiin. Kangasvaihtoehdoista violetti ehdottomasti!

PaaPiin Myyryn herukat on kuosina raikas ja olen siitä parikin vaatekappaletta tehnyt ihan onnistuneesti. Tällaiselle yksivärisyyden ylistäjälle vaan yhdistäminen mihinkään muuhun kuosikankaaseen ei sovi, ja siksi lopputulos on omaan silmääni liian levoton. Kun vielä mekon mallikin on peruspaitaa monimutkaisempi Princess Castle (OB 3/14), on tässä vain aivan liikaa kaikkea. Menin vielä vihreät kantitkin valitsemaan, ettei olisi tylsä...

Mutta, mikä tärkeintä. 4-vuotias kuopuksemme ihastui uuteen mekkoonsa ja laittoi sen ilo kasvoillaan aamulla päälle. Kai se tässä ompelijan arjessakin pätee: asiakas on aina oikeassa!

Tiikeripaita kuvaukseen

Lähikaupassani Poppanavakassa on ollut Noshin trikoita myynnissä. Syksyllä kävin ihan vain vilkaisemassa, vaikka eihän mitään tarpeita ollut. No, kivankokoisen pinon ihania kankaita löysin. Vielä viimeisenä nappasin palan okranväristä tiikeritrikoota, ajatuksella "vähän riski, mutta saattaisi kelvata". Tämä tiikeritrikoo oli kuitenkin se, johon 5-vuotias poika iski silmänsä.

Paitaompeluille ei ole ollut akuuttia tarvetta, mutta nyt lupasin päiväkotikuvaukseen uuden paidan. Tiikeristä tietenkin.

Tuo sinapin- tai okrankeltainen ei niin "meidän värinen", mutta siitä viis. Päätin sen lisäksi haastaa itseni valitsemaan kantteihin jotain totutusta poikkeavaa, ja piirsinpä uuden kaavankin. Ei siis mitään peruspertsaa!

Tavallisestihan olisin kantannut mustalla ja ollut tyytyväinen. Nyt kaivelin vihreät ja siniset resorit esiin ja etsin sopivaa kumppania keltaiselle. Kolmesta finalistista poika valitsi petroolin, ja mielestäni oikein hyvä valinta.

Olen jo pitkään tehnyt pojalle paidat Ottobren Raide-kaavalla. Paitamuoti on lapsillakin muuttunut vähän löysemmäksi, ja siitä syystä hyvinistuvat paidat ovat alkaneet näyttää kinttanoilta. Piirsinkin uusimmasta lasten Ottobresta (1/17) paitakaavan, josta oli parikin eri nimistä versiota. Koko paidassa on 128, käyttäjä lienee jotain vähän yli 120-senttinen. Mielestäni sopivan rento, eivätkä hihatkaan liian pitkät. Hyvä kaava!

Ja miltä se paita nyt sitten näyttää? No tältä.

Pikkusisko sai myös toiveidensa mukaisen mekon kuvauspäivään, mutta siitä lisää myöhemmin.