Karkki vai kepponen?

Amerikkalainen Halloween on näköjään nostanut päätään myös Suomessa. Marketit ja jopa vaatekaupat ovat ottaneet krääsää ja asustetta valikoimiin, mutta amerikkalaisen tavan karkkivaikeppostelua ei ainakaan meidän kulmillä vielä ole.

Oma jälkikasvu ei pidä hurjista jutuista yhtään, enkä itsekään ole luuranko-/pääkallo- tai vastaavaa tyyppiä. Koska naamiaisasuihin pukeutuminen on kuitenkin aina kivaa, piti tähänkin juhlaan hieman varustautua. Esikoisella oli Halloween-kemut niin koulussa, iltapäiväkerhossa kuin kaverin luona. Pienemmillä ei, mutta saivat kuitenkin lähteä naamiaisasussa naapurin tytön syntymäpäiväjuhliin.

Esikoiselle tein jo viime vuonna ompelukaverin innoittamana kurpitsa-asun oranssista fleecestä. Pienemmät alkoivat vaatia samanlaisia, joten ei muuta kuin kangaskauppaan. Metristä fleeceä syntyi pari pikkukurpitsaa. Kuumathan ne ovat, mutta en keksinyt mikä muu materiaali toimisi vastaavalla tavalla.

Iloiset pikkukurpitsat.

"Äiti, ota sillainkin, et meiän päät on täällä sisällä!"

Esikoinen halusi koulun juhliin lähteä kurpitsana, mutta kavereiden kauhujuhliin lähtikin sitten hieman erinäköinen neiti. Kymmenen metriä tylliä ja vähän mustaa resoria - vualaa. Ihan onnistunut toteutus mielestäni.

Kauhujuhliin lähdössä.

Kerrankin viiden minuutin pikakampaus onnistui!

Samistelua

Sisarusten pukeminen samanlaisiin vaatteisiin jakaa varmasti mielipiteet. Meillä lapset ovat ne, jotka ensisijaisesti haluavat samanlaista kuin siskolla tai veljellä on. Itse ommellen samistelua on itse asiassa hauska toteuttaa, koska samasta kankaasta voi halutessaan synnyttää erilaista vaatetta. Kaupan valikoimilla ei niinkään.

Noshin sini-vihreä raitatrikoo on aikanaan tilattu nimenomaan esikoistytärtä ajatellen. Hän kun on anti-pinkki, lempiväreinään sininen, keltainen ja vihreä. Resorikin on Noshilta ja siitä syystä väri täsmää tismalleen, Metristä trikoota riitti juuri noin 134-senttiseen mekkoon ja 122-senttiseen paitaan. Pieni pipopala taisi jäädä yli.

Esikoinen toivoi kapeaa mekkoa tai tunikaa. Talven lähestyessä tällainen nakinkuori on itse asiassa aika kätevä, kun ei tarvitse helmoja sulloa ulkohousuihin. Kaavapohjana tässä Raide-paidan kaava (OB 6/12) koossa 128 cm. Jotenkin ison tytön vaate, ja niin kai tokaluokkalaisella jo välillä kuuluukin olla!

Näin poseerataan!

Yksinkertaisen mekon yksityiskohtina vyönlenkit ja vyö.

Pojan paidassa kaavana myös samainen Raide, se tuntuu istuvan hyvin. Tosin nyt siirryin kaavassa jo seuraavaan kokoon 122 cm ja muokkasin pituuden ja hihanpituuden käyttäjälle passeliksi. Edellinen koko tästä kaavasta alkoi jo kinnata hartioista, vaikka muuten 116-senttiset vaatteet ovat hyvinkin sopivia.

Etukappaleen katkaisin yläosasta kahteen osaan ihan siitä syystä, että kangas ei millään riittänyt. Loppujen lopuksi syntyi kiva jippo muuten yksinkertaiseen paitaan. Nyt voi jo sanoa, että tarkoituksella tehty, eikö?

Iloinen uudesta paidasta.

Voisin tässä yhteydessä vielä vilauttaa yksityiskohdan pojan housuista, vaikka työtapaturman vuoksi niistä ei sen enempää. Menin leikkaamaan housut kohtisuoraan langansuuntaan, minkä tarkkasilmäinen huomaa myös seuraavasta kuvasta. Onneksi joustocollege joustaa myös pystysuuntaan ja housut ovat täysin käyttökelpoiset. Joka tapauksessa täydellinen pari paidalle!

Vihreät yksityiskohdat housuissa.

Kuvaussession satoa.

Pikkusisko ei ihan mätsää, mutta on menossa mukana silti!