Pikasurautus mekkopulaan

On kyllä pidellyt melkoista ompelujumia viime aikoina, mutta eilen illalla (viime tipassa, kuinkas muuten) pääsin pitkästä aikaa päästelemään ompeluhuoneeseen. Kuopus tarvitsi mielestäni uuden mekon tämän viikonlopun juhliin (isovanhempien yhteiset syntymäpäivät ja pikkuserkun rippijuhlat), ja ajatus puolijuhlavasta mekosta oli hautunut jo jonkin aikaa.

Kellohelmaisesta mekosta haaveilin, mutta en jaksanut/viitsinyt/malttanut keskittyä helman kaavan piirtämiseen, joten päädyin rypytettyyn helmaan. Yläosassa hyödynsin Ottobren (1/15) Peplum-kaavaa koossa 98 cm. Kankaana PaaPiin possupussista joskus kaivautunut vaaleanpuna-valkoinen elastaanitrikoo, Sade nimeltään.

Mustan nauhan solmin vyötärölle "juhlistamaan" muuten vähän arkisen oloista mekkoa. Eihän se tuohon saumakohtaan kovin nätisti asetu, mutta huomasikohan sitä nyt itseni lisäksi kukaan?

Helma olisi saanut kuulemma pyöriä vähän paremmin, mutta muuten mekko oli kyllä ihan mieluinen. Väri ainakin kohdallaan!

Maksimekko etelän iltoihin

Maksimekot ovat nyt taas muodissa. Yleensä en juuri muodin perässä (tai no okei, taidan juosta nimenomaan perässä ja paljon..) juokse, mutta maksimekon suhteen yksi asia johti toiseen ja ompelin minäkin itselleni sellaisen.

Sain nimittäin joskus viime vuoden puolella Majapuun ylläripaketissa sini-turkoosia Moroccan tiles -trikoota. Samoihin aikoihin mies varasi perheellemme kesälomareissun Kyprokselle ja jotenkin nämä kaksi asiaa kiertyivät mielessäni suunnitelmaksi maksimekosta.

Pari päivää ennen lähtöä nappasin luottokaavani Autumn mood (OB 5/13) ja sen pohjalta leikkasin niin leveän ja pitkän mekon kuin kankaasta riitti. Vähän leveämpi ja pidempi olisi saanut olla, mutta ihan käypänen näinkin. Tulihan tuota reissussa käytettyä, mutta kotikonnuilla ei vielä. Ehkä nyt juhannuksena yöpaitana?!

Mitään kivoja asusteita en kiireessä tullut pakanneeksi, mutta paikkasin tilannetta valkoviinilasilla. Kiitos tästäkin vinkistä ompelukaverille!

Joustofroteesta uimareille

Muutama vuosi sitten tein lomallelähtöpaniikissa isommille lapsille joustofroteeasut vedettäväksi päälle uinnin jälkeen. Nyt nuo turkoosit (smurffipuvuiksi kutsutut) asut olivat käyneet pieniksi, joten pääsin ompelemaan uudet. Ompelukaverilta hommasin vihreää ja keltaista joustofroteeta. Kuopukselle sai kelvata isosiskon vanha kaupan kylpytakki, mutta kuviin piti silti päästä.

Asut pääsivät heti testiin Kyproksen-matkalla, ja käyttöä olikin, sillä päivät kulutettiin pääosin uima-altaassa.

Pojalle tein hupparin koossa 122. Kaavaksi löytyi OB 4/09 -lehdestä raglanhihainen Pistache chocolate. Vähän reilu siitä tuli vähän alle 120 cm käyttäjälle, mutta menee taas pari vuotta. Shortsit ovat isosiskon viimekesäiset, OB:n 2015 kesänumeron Explorer-kaavalla ommellut. Hupparissa muuten yhdistin kahta vähän eriväristä vihreää, mutta sitä ei kyllä amatööri huomaa. 

Keltainen huppumekko on hupparin kaavasta vapaasti leikattu. Hihoja vähän pidensin 135 cm tytölle, mutta leveys on tuo 122-kokoisen kaavan. Molemmat yläosat kanttasin valkoisella, se raikastaa mielestäni kivasti.

Hupparin kaava oli kyllä mielestäni käyttökelpoinen, saattaapi siis päätyä uudestaankin käyttöön. 

Mukavaa ja lämmintä juhannusta!

Voikukkia kevätjuhlamekossa

Varmaan ennenkin on tullut mainittua, että 8-vuotias esikoistyttäremme on oman tiensä kulkija. Pukeutumisen osalta se aiheuttaa välillä harmaita hiuksia esimerkiksi vaatekaupassa, kun mikään ei kelpaa. Toisaalta, jos vielä tokaluokkalainen kulkee mielellään äidin tekemissä, niin eipä siitä kai voi valittaa?

Kevätjuhlamekkoa ei sitäkään löytynyt netistä, ei kaupasta. Tyttö ei jostain syystä pidä hihattomista vaatteista, ja juhlamekot ovat järjestäen sellaisia. Kangaskauppaan siis. Lähikaupoista ei tällä kertaa löytynyt mieluisaa. Onneksi Majapuulle tuli uusi erä valko-mustaa voikukkatrikoota, sillä ankaran nettiselailun jälkeen se kelpasi kankaaksi kevätjuhlamekkoon.

Mekon mallista ei juuri keskusteltu, sillä hyvin palvellut, nyt jo haalistunut, kellohelmainen mekkomalli oli edelleen mieluisa. Hyvä näin, sillä mielestäni trikoinenkin mekko on ihan riittävän juhlava, kun malli on jotain muuta kuin arkinen.

Tällainen siitä sitten tuli.

Kaavapohjana yläosassa käytin Sulka-nimistä kaavaa (OB 6/12). 136-senttiselle hoikalle tytölle 128-senttinen kaava on leveydeltään mielestäni hyvä. Kellohelman olen jo edelliseen mekkoon piirtänyt itse netistä löytämieni ohjeiden mukaan, ihan ei nimittäin muistista löytynyt kaavaa laskutoimitukseen...

Majapuun trikoo oli kyllä yllättävän ohutta, nähtäväksi jää miten käyttäytyy vaatteensa ja pesuissa. Ompelin vyötärösaumaan Framilonia tukemaan ja vaikuttaa kyllä hyvältä ratkaisulta. Tuen avulla sauma pysyy todennäköisesti paremmin vyötäröllä eikä veny helman painosta alas.

Kaula-aukon kanttasin samalla trikoolla. Helman huolittelin ensin saumurilla, käänsin ja ompelin käänteen peitetikkikoneella yhdellä neulalla. Helmasta ei tullut ihan täydellinen, mutta tähän hätään ei ollut aikaa purkaa ja tehdä uudestaan.

Uskomatonta, että esikoisemme toinen kouluvuosi lähestyy nyt loppuaan. Tänään juhlittiin koululla esitysten merkeissä ja lauantaina on vielä lyhyt tilaisuus koulun pihalla sekä todistusten jako. Syksyllä alkaa kolmas luokka ja saksan opiskelu, osin uudet luokkakaverit ja vielä uusi opettajakin. Eilen selvisi, että tyttö on valittu tanssikoulun Street Kids -kilparyhmään. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että tämä oman polkunsa tallaaja on löytämässä sen oman reittinsä harrastuksissa, koulussa ja kaveripiirissä. Enpä voisi iloisempi ja ylpeämpi lapsestani olla.

Futismimmille

Esikoistyttärestämme, tanssitytöstä, on kevään tullen kuoriutunut futismimmi. Uuden harrastuksen myötä piti myös hankkia uusia varusteita. Tytöt treenaavat alkeellisissa oloissa hiekkakentällä, joten polven peittävät housut ovat ehdottomat. Kaupan hiekkahousut tuntuvat jotenkin kankeilta ja hoikalle tytölle myös leveiltä. Niinpä ompelin polvihousut ihan tavallisesta verkkarikankaasta. Ainakaan vielä ei ole kangasta rikkovia syöksyjä nähty...

Kaavana käytin Jim's-pyjamanhousun kaavaa (OB 6/15) koossa 140 cm. Ensimmäiset pöksyt päätyivät 116/122-kokoiselle pikkuveljelle, koska olivat liian matalat lantiolta. Toisiin lisäsin melkein 5 cm korkeutta. Melko kapeathan ne ovat, mutta siitä huolimatta kylmemmillä keleillä alle on mahtunut caprilegginssit.

Toinen teemaan liittyvä ompelutyö syntyi tuunaamalla. Tytön viimekesäiset t-paidat olivat muuttuneet talven aikana napapaidoiksi. Paidat olivat leveydestä edelleen sopivia, kohtuullisessa kunnossa ja vielä mieluisia. Ensimmäinen pääsi tänään käsittelyyn ja sai uuden helman.

 

Rypytin framilonilla suoraa kaitaletta ja ompelin paidan helmaan. Helppo homma ja paidalle paljon käyttöikää lisää! 

Mustaa ja valkoista

Esikoisen koulussa vietetään tällä viikolla teemapukeutumisen viikkoa. Tänään maanantaina oppilaat pukeutuvat mustaan ja valkoiseen. Omasta sukkalaatikostani löytyi oiva sukkapari, tytön paitapinosta tähtipaita. Näille kumppaniksi ompelin yöllä pilkkuhameen.

Näin jokin aika sitten jossain (aika eksaktia kerrontaa!) blogissa (*muoks. Se oli http://mumintalo.blogspot.fi) rimpsuhameen, joka oli tehty rypyttämällä kaitaleita toisiinsa saumurilla. Ilman rypytyslankoja, ilman framilonia. Hame jäi mieleen pyörimään ja nyt päätin testata tuota tapaa. Matalista suikaleita koottu hame söisi mukavasti tilkkuja ja toteutustapa helppoudessaan houkutteleva.

Yläosan "kaavan" mallailin sopivasta minihameen kaavasta. Aluksi leikkasin alemman rimpsun aina kaksinkertaisen levyisenä ylempään osaan verrattuna. Ensin ompelin vain toisen sivusauman, koska järkeilin että suoraa kaitaletta olisi helpompi venyttää ja saumuroida kuin renkaaksi ommeltua. Hyvä päätös, koska alemmat kaitaleet osoittautuivat aina hieman liian pitkiksi, jä näin ylimääräiset palat oli helppo leikata pois.

Lopputulos on mielestäni oikein kiva ja hame käyttökelpoinen teemapäivän jälkeenkin. Hieman nuo saumurisaumat vielä törröttävät, mutta uskoisin ensimmäisen pesun palauttavan venytettyä kappaletta ja toivottavasti saumatkin laskeutuvat sitten paremmin.

Ainakin toisen hameen teen vielä näin, mieli tekee sukeltaa tilkkukoppaan materiaalin perään!

Pilkkupipa

Kevät (niin kuin joulu) on muistamisten aikaa. Opettajalle, päikynsedälle, kerhontädille, tanssinopelle, muskarintädille tekee mieli jotenkin osoittaa, että tämä tärkeä aikuinen on tavalla tai toisella vaikuttanut lapsen elämään. Oma periaatteeni on ollut, että en osta mitään omasta mielestäni turhaa kuten yksittäisiä kippoja ja kuppeja. Kahvilalahjakortit ja leivonnaiset ovatkin olleet meidän perheen vakimuistamisten listalla.

Itse tehtyä olisi aina myös kiva antaa, mutta kuinka ollakaan ideat tulevat aina viime hetkellä eikä aikaa toteuttamiseen aina ole riittävästi.

Tänään on esikoisen viimeinen tanssitunti ennen kesälomaa, ja kivalle tanssinopelle surautin mustavalkoisen pilkkupipon. Tyttären kanssa yhdessä tuumittiin, että pinkki on varmaankin sopiva väri tupsuun. Tykkään ainakin itse, toivottavasti opekin!