Uudet pöksyt!

Nappasin pojan uusista pöksyistä sovituskuvan aamulla ja nyt mietin, miten helpoiten saan siirrettyä kuvan kännykästä blogiin. Kokeillaanpa siis mobiilia bloggausta, jännittää vähän itseäkin.

Housuissa sen sijaan ei ole oikein mitään jännää, mikäli on minun ompeluksiani yhtään seurannut. Kuuluisat Chillaxit, tällä kertaa Eurokankaan punaisesta joustocollegesta. Olen näitä housuja, taskuhousuja, ommellut pojalle 104-koosta lähtien, nyt mennään koossa 116. Ei nyt aivan oikeuksiinsa pääse nuo housut kuvassa, mutta asiakas ainakin näyttää tykkäävän ! 

Aika hyvin sopii tuon formulapaidan kanssa. On muuten tainnut jäädä se(kin) esittelemättä, mutta omaa tuotantoa on. Trikoo Majapuulta, kaavana muokattu Raide.

Timanttista

Minulla on ilo kuulua paikalliseen ompeluryhmään, joka on varsin aktiivinen niin Facebookissa kuin oikeassa elämässäkin. Ja ilo on myös se, että ompeluryhmän tapaamisiin voi aina hyvillä mielin mennä, vaikka a) ei olisi ennen tai pitkään aikaan missään käynytkään tai b) ei olisi hetkeen ommellut tai edes suunnitellut ompelevansa mitään.

Alkusyksystä pääsin mukaan kahvitteluihin ja kangasvaihtareille. Otin esikoisen mukaan, koska häntä nämä ompeluseurajutut kovasti kiinnostavat ja 8-vuotiaan nyt vaan voi melko huoletta ottaa mukaan ja silti nauttia tapaamisesta ilman ylimääräistä stressiä.

Esikoinen on vaatemakunsa kanssa melko ronkeli. Kangasvaihtareilta hän kuitenkin heti löysi parikin mieleistä, ja hövelisti suostuin hankkimaan ihan rahaa vastaan ne molemmat. Toinen on vielä kankaana, mutta toisen ompelin mekoksi melkein saman tien. (Blogiin mekko pääsee vasta nyt, kun sain aikaiseksi siirtää kuvia kamerasta.)

Mekosta tuli niin mieleinen, että se valikoitui päälle koulukuvaankin. Kaavapohjana tässä OB:n Raide koossa 128 cm. Helma on saksittu vapaasti ja hihoja pidennetty useilla senteillä.

Vihreät kantit raikastavat vaaleaa kangasta.

Toiveeni tää: farkkua tanssiesitykseen

Esikoinen on nyt vajaan puolitoista vuotta harrastanut showtanssia. Tanssikoululla on sekä syys- että kevätkauden päätteeksi iso näytös, jonka numeroa harjoitellaan käytännössä koko kausi.

Tanssikoululla, ainakin oman tanssijamme ryhmässä, on mielestäni kiva tapa puvustaa esitykset. Opettaja antaa ohjeet esimerkiksi väristä, rekvisiitasta tai kampauksesta, ja niitä ohjeita jokainen saa toteuttaa omalla tyylillään. Tällä kertaa tytöt tanssivat Saara Aallon kappaleeseen Toiveeni tää. Asussa piti olla farkkua ja valkoista, muuten annettiin vapaat kädet. Itse tykkään tällaisesta haasteesta, koska yleensä pääsee ompelemaan itse, ja monesti vielä hyödyntämään olemassa olevia varastoja materiaalien suhteen. Ja vaikka muutenkin olenkin melkoinen kaavoilla nysvääjä, tällaiset esitys- ja roolivaatteet tulee helpommin tehtyä ilman kaavaa ja vähän sinne päin.

Tyttö itse halusi hameen (koska kaikilla muilla on kuitenkin farkkushortsit). Vähän joutui kikkailemaan langansuunnan suhteen, mutta jämäpala ohuesta puuvillafarkusta riitti juuri ja juuri. Brodyyri helmassa on jostain äidiltä kulkeutuneista jemmoista ja siitä taisi muutama kymmenen senttiä jäädä. Tykötarpeeksi värkkäsin vielä rusettikoristeen tyyliä täydentämään.

Summissa saksittu kankaan riittävyyden mukaan.

Vyötärölle jäi vähän kasvunvaraa, mutta päällä pysyi.

Farkkurusetti viimeisteli tyylin.

Toimiva kokonaisuus esityksessä, mutta ei niin spesiaali etteikö käyttöä olisi vielä myöhemminkin!

Itse tanssinäytökseen en päällekkäisten menojen vuoksi päässyt, mutta kenraaliharjoituksessa kävin kyynelehtimässä. On se vaan hienoa, kun parikymmentä 1-3 -luokkalaista esiintyy, eläytyy ja jakaa toiveensa. Oman tyttären toive on sama, jota joulupukiltakin toivotaan: että osaisi lentää.