Pipoja ja huiveja lahjaksi ja omaan käyttöön

Hyvä pipokaava on kyllä kullanarvoinen apuri. Omani olen itse piirtänyt muutamien valmiskaavakokeiluiden pohjalta, ja tällä hetkellä sillä saa pipoja kolmenkokoisiin päihin. Ilman saumanvaroja omalle 3-vuotiaalle (50 cm), sentin saumanvaroilla omille 5- ja 8-vuotiaille (54 cm) ja parin sentin varoilla omaan päähän (56 cm). Mies ostaa (toistaiseksi) piponsa kaupasta.

Esikoinen on nyt syksyllä vienyt kavereilleen synttärilahjaksi pipo ja huivi -setin. Ovat helppoja ja nopeita surauttaa, ja tietääkseni ovat olleet tykättyjä lahjoja. 

Tässä koosteena muutamat syksyn setit.

Tämä raidallinen jäi omaan käyttöön uuden takin kaveriksi. Ei millään löytynyt jemmoista takin vetoketjun väristä trikoota, joten päädyttiin mustavalkoiseen. Huivin sisäpuoli on väriltään melko hyvä, mutta ei tarpeeksi mieluisa päälipuoleksi.

Nämä jälkimmäiset ovat menneet lahjoiksi. Raidallisen settiin löytyi kankaat kotoa, mutta heppatytön settiin tilasin varta vasten digitrikoota Kangaskapinasta, kun sattui sopivasti osumaan postikuluttomuustarjous. Ei silti, taisin vähän muutakin napsutella siinä samassa eli eiköhän se postikuluttomuusraja olisi ylittynyt ilman tarjoustakin.

Käsi poikki ja kipsiin

Kävipä viime viikolla sellainen onnettomuus, että poika putosi roskalavan reunalta. Käsi jäi alle, käden molemmat luut katkesivat ja nyt se on tukevasti kipsissä.

Monenlaista mietettä kävi heti alkuun mielessä: olisiko lavalla leikkiminen pitänyt kieltää? Olisinko voinut jotenkin estää tapahtuman? Ei ja en. Onnettomuuksia nyt vain sattuu, ja tämä oli kuitenkin meidän porukassa ensimmäinen laatuaan. Vähitellen alkoi tulla muita ajatuksia: miten saisi ajan kulumaan? Miten poika suhtautuu kun ei pääse pihalle ja pallokouluun? Ja etenkin: Mitä kipsin kanssa puetaan päälle?

Pieni tuumaus ja sitten toimeen. Tarvittiin vähän reilunkokoinen paitakaava avaralla pääntiellä. Kesällä testaamani Ottobren Dude (OB 4/16) tuntui sopivalta. 

Poika oli kyllä aluksi vähän yksihihaista paitaa vastaan, sillä meinasi että hänelle nauretaan ja pilkataan. Yritin kyllä sanoa, että suurin osa lapsista (ja myös aikuisista) on varmasti enemmän kiinnostunut kipsistä kuin paidasta. Poikkeuksena ehkä ompelijoiden lapset :D

Kyllä se paita kuitenkin päälle sujahti, ja helposti sujahtikin kiitos isohkon pääntien. Lupasin myöhemmin korvata lyhyen hihan pitkällä, niin ei tämä lempparikankaan viimeinen pala mene hukkaan. Ainolasta muuten joskus tilattu ja meillä tosi tykätty.

Kipsin kanssa ei juuri ole huvittanut poseerata.

Nopeasti ne oppii toimimaan yksikätisesti! Silti veikkaan, että pitkät neljä viikkoa edessä.

Pikaompeluna paidan pelastus

Tiedätkö, kun lapsi pukee ompelemasi vaatteen ensimmäistä kertaa ja siihen tulee peruuttamaton tahra tai reikä? Harmittaa. Paljon.

Meille osui tällainen tapaus jokin aika sitten. Kutsutaan sitä nyt sattumusten summaksi. Vaihteeksi tein hihansuut käänteellä, vaikka yleensä kanttaan kireäksi. "Kyllä paitaa käyttää voi, kun muistaa vetää hihat ylös käsipesulla." Tähän liian pitkien hihojen ja löysien hihansuiden yhdistelmään vielä lisäksi naftiksi käynyt välikausitakki ("Kyllä tämä nyt tämän syksyn vielä menee, vaikka hihat ovat vähän lyhyet."), ja onnettomuus oli väistämätön. Ensimmäisen käytön jälkeen siis paidassa hihat kurassa, eikä mitkään myrkyt tehonneet vaikka heti pesin.

Kuva vääristää paidan mintunvihreää pohjaväriä, mutta Majapuulta hankittu raikas autokangas kyseessä. Kaavana tässä Raide (OB 6/12) ja koko 128 cm.

Kuraiset hihansuut lähikuvassa.

Yleensä tällaiset tapaukset päätyvät kiukuspäissä roskiin tai ainakin vaatekaapin peränurkkaan. Nyt tuskailin jonkin aikaa eri vaihtoehtojen parissa, mutta päätin sitten että periksi ei anneta ja paita fiksataan.

Tänään vihdoin oli se hetki ja aika nopeastihan tuo sujui kun ryhtyi.

Sakset ja mustaa resoria, niillä pärjättiin.

Yllättävän paljon joutui paidan hihaa leikkaamaan, joten pistin varmuuden vuoksi aika pitkät resorit. Hyvä tuli paidasta, ja mielestä vielä parempi!

Viime tipassa koulukuvaan

Ompeluhuoneen ovi ei ole viime viikkoina juuri käynyt ja valitettavasti olen ollut oven väärällä puolella! Kuvajemmoista sentään löytyy vähän blogattavaa, niin saadaan tämä lokakuukin korkattua juuri ennen puoltaväliä.

Esikoisella oli muutama viikko sitten koulukuvaus. Vaatteista käytiin keskustelua joitakin päiviä ennen sopivaa kompromissia. Tytär olisi halunnut laittaa yhden vanhoista mekoistaan. Ihan kiva, mutta olen tehnyt mekon eskarivuonna ja nyt on sentään kolmosen syksy käynnissä. Tainnut muuten olla vähän kasvunvaraa siinä mekossa, kun mahtuu vieläkin.

Viimein sovussa tuumittiin, että jos sitä nyt kuitenkin jotain uutta. Mutta. Kangashyllyssä ei ollut mitään, siis mitään, sopivaa. Kunnes löytyi metri Kangaskapinasta tilattua sähkönsinistä elastaanitrikoota. Siitä sitten mekko tutulla Raide-paidan (OB 6/12) kaavalla vapaasti saksien. Sain sentään revitellä koristeiden kanssa ;)

Kuvista on nähty vasta mallit tietokoneen näytöllä, mutta hyvin onnistuivat. Ja mekkoonkin olimme molemmat tyytyväisiä!

Verson Puodin virtuaalinen ompelukerho

Satuin surffailemaan sopivasti feisbuukissa tuossa muutama viikko sitten ja huomasin Verson Puodin myyvän yllätyskangasta virtuaaliseen ompelukerhoon. Enempiä ajattelematta klikkasin itselleni palan ja jäin odottamaan.

Viime viikolla sain kankaan kirjeenä ja pistin pesuun. Jo alkuunsa lapsista keskimmäinen, 5-vuotias poika, tilasi siitä paidan itselleen. Ja mitäpä sitä hyvää suunnitelmaa muuttamaan. Valkkasi poika itse punaisen värin kantteihinkin. Hyvä tuli.

Kaavana tuttu Raide. Muiden ompelemia vaatteita kävin ihastelemassa puodin Facebook-sivulla. Aika paljon oli ihan simppeliä perusvaatetta tehty, näyttävä kuosi kun ei paljon kikkailuja kaipaa.

Jämäpalasta paidaksi

Esikoistyttäremme aloitti tänä syksynä ensimmäisen vieraan kielen opiskelun koulussa. Tyttö halusi sen tavanomaisen enkun sijaan aloittaa Saksan kielellä.

Tyttö kävi jokin aika sitten ompeluhuoneessa valikoimassa kankaita uusiin vaatteisiin, enkä ensin tajunnut miksi yksikin jämäpalanen piti ehdottomasti valita. Vaan sitten selvisi, että pitäähän sitä kieliopintoihin asianmukainen paita olla. Kangas oli nimittäin Majapuulta joskus hankkimaani digiprinttiä, jossa keltaisen, mustan ja punaisen sävyt vuorottelevat kolmiokuosissa. Olen tuosta kankaasta ommellut itselleni mekon ja on kyllä pysynyt ihan priimana viikottaisista pesuista huolimatta.

Monenlaisia palapelikuvioita suunnittelin paitaan, mutta päädyin yhdistämään yksinkertaisesti mustaan. Kaavana jälleen Ottobren (6/12) Raide, josta leveys 128 cm:n ja pituus käyttäjän mukaan. 

Alaosan virkistykseksi ompelin (omasta mielestäni) sydäntä muistuttavan kuvion.

Ihan onnistunut toteutus, mutta mikä tärkeintä, asiakas on tyytyväinen!

Unohdetut hupparit

Ostin viime talvena ompelukaverin jämistä koko trion Käpysen vihreitä joustocollegeita: verkkoa, timantteja ja viiksipyöräilijöitä. Pari kangasta surautin saman tien vaatteeksi, mutta vaikka ihan onnistuneet tuli, ei niitä juuri ole käytössä näkynyt. Jäivätpä kuvaamattakin, mutta tänään paikkasin tilanteen kun molemmat (paidat) lähtivät kirjastoreissulle.

Esikoiselle tein Ottobren (1/16) Gissa vem? -kaavaa mukaellen collegetunikan. Koko leveyden puolesta 128 cm, pituutta niin pitkästi kuin kankaasta riitti. Helman kanttasin pussimaiseksi. Vihreä resori on muuten Noshilta kauan sitten ostettu. Täydellinen väriltään näihin Käpysen kuoseihin! Myös esikoisen lemppariväri, harmi vaan että kulutin näihin resorin viimeistä soiria myöten.

Pojalle tein viiksimiehistä Beagle Boy -hupparin (OB 4/13) 122 cm kaavalla. Pientä palapelin laittoa, mutta mielestäni toimii oikein hyvin tuon harmaan yksivärisen kanssa.

Tuulinen päivä houkutti levittämään kädet siiviksi. Näiden vaatteiden katseleminen puolestaan houkutti minut miettimään mitä ja kenelle siitä viimeisestä, timantticollegesta, sitten tekisi.