Pipoja ja huiveja lahjaksi ja omaan käyttöön

Hyvä pipokaava on kyllä kullanarvoinen apuri. Omani olen itse piirtänyt muutamien valmiskaavakokeiluiden pohjalta, ja tällä hetkellä sillä saa pipoja kolmenkokoisiin päihin. Ilman saumanvaroja omalle 3-vuotiaalle (50 cm), sentin saumanvaroilla omille 5- ja 8-vuotiaille (54 cm) ja parin sentin varoilla omaan päähän (56 cm). Mies ostaa (toistaiseksi) piponsa kaupasta.

Esikoinen on nyt syksyllä vienyt kavereilleen synttärilahjaksi pipo ja huivi -setin. Ovat helppoja ja nopeita surauttaa, ja tietääkseni ovat olleet tykättyjä lahjoja. 

Tässä koosteena muutamat syksyn setit.

Tämä raidallinen jäi omaan käyttöön uuden takin kaveriksi. Ei millään löytynyt jemmoista takin vetoketjun väristä trikoota, joten päädyttiin mustavalkoiseen. Huivin sisäpuoli on väriltään melko hyvä, mutta ei tarpeeksi mieluisa päälipuoleksi.

Nämä jälkimmäiset ovat menneet lahjoiksi. Raidallisen settiin löytyi kankaat kotoa, mutta heppatytön settiin tilasin varta vasten digitrikoota Kangaskapinasta, kun sattui sopivasti osumaan postikuluttomuustarjous. Ei silti, taisin vähän muutakin napsutella siinä samassa eli eiköhän se postikuluttomuusraja olisi ylittynyt ilman tarjoustakin.

Käsi poikki ja kipsiin

Kävipä viime viikolla sellainen onnettomuus, että poika putosi roskalavan reunalta. Käsi jäi alle, käden molemmat luut katkesivat ja nyt se on tukevasti kipsissä.

Monenlaista mietettä kävi heti alkuun mielessä: olisiko lavalla leikkiminen pitänyt kieltää? Olisinko voinut jotenkin estää tapahtuman? Ei ja en. Onnettomuuksia nyt vain sattuu, ja tämä oli kuitenkin meidän porukassa ensimmäinen laatuaan. Vähitellen alkoi tulla muita ajatuksia: miten saisi ajan kulumaan? Miten poika suhtautuu kun ei pääse pihalle ja pallokouluun? Ja etenkin: Mitä kipsin kanssa puetaan päälle?

Pieni tuumaus ja sitten toimeen. Tarvittiin vähän reilunkokoinen paitakaava avaralla pääntiellä. Kesällä testaamani Ottobren Dude (OB 4/16) tuntui sopivalta. 

Poika oli kyllä aluksi vähän yksihihaista paitaa vastaan, sillä meinasi että hänelle nauretaan ja pilkataan. Yritin kyllä sanoa, että suurin osa lapsista (ja myös aikuisista) on varmasti enemmän kiinnostunut kipsistä kuin paidasta. Poikkeuksena ehkä ompelijoiden lapset :D

Kyllä se paita kuitenkin päälle sujahti, ja helposti sujahtikin kiitos isohkon pääntien. Lupasin myöhemmin korvata lyhyen hihan pitkällä, niin ei tämä lempparikankaan viimeinen pala mene hukkaan. Ainolasta muuten joskus tilattu ja meillä tosi tykätty.

Kipsin kanssa ei juuri ole huvittanut poseerata.

Nopeasti ne oppii toimimaan yksikätisesti! Silti veikkaan, että pitkät neljä viikkoa edessä.

Pikaompeluna paidan pelastus

Tiedätkö, kun lapsi pukee ompelemasi vaatteen ensimmäistä kertaa ja siihen tulee peruuttamaton tahra tai reikä? Harmittaa. Paljon.

Meille osui tällainen tapaus jokin aika sitten. Kutsutaan sitä nyt sattumusten summaksi. Vaihteeksi tein hihansuut käänteellä, vaikka yleensä kanttaan kireäksi. "Kyllä paitaa käyttää voi, kun muistaa vetää hihat ylös käsipesulla." Tähän liian pitkien hihojen ja löysien hihansuiden yhdistelmään vielä lisäksi naftiksi käynyt välikausitakki ("Kyllä tämä nyt tämän syksyn vielä menee, vaikka hihat ovat vähän lyhyet."), ja onnettomuus oli väistämätön. Ensimmäisen käytön jälkeen siis paidassa hihat kurassa, eikä mitkään myrkyt tehonneet vaikka heti pesin.

Kuva vääristää paidan mintunvihreää pohjaväriä, mutta Majapuulta hankittu raikas autokangas kyseessä. Kaavana tässä Raide (OB 6/12) ja koko 128 cm.

Kuraiset hihansuut lähikuvassa.

Yleensä tällaiset tapaukset päätyvät kiukuspäissä roskiin tai ainakin vaatekaapin peränurkkaan. Nyt tuskailin jonkin aikaa eri vaihtoehtojen parissa, mutta päätin sitten että periksi ei anneta ja paita fiksataan.

Tänään vihdoin oli se hetki ja aika nopeastihan tuo sujui kun ryhtyi.

Sakset ja mustaa resoria, niillä pärjättiin.

Yllättävän paljon joutui paidan hihaa leikkaamaan, joten pistin varmuuden vuoksi aika pitkät resorit. Hyvä tuli paidasta, ja mielestä vielä parempi!

Viime tipassa koulukuvaan

Ompeluhuoneen ovi ei ole viime viikkoina juuri käynyt ja valitettavasti olen ollut oven väärällä puolella! Kuvajemmoista sentään löytyy vähän blogattavaa, niin saadaan tämä lokakuukin korkattua juuri ennen puoltaväliä.

Esikoisella oli muutama viikko sitten koulukuvaus. Vaatteista käytiin keskustelua joitakin päiviä ennen sopivaa kompromissia. Tytär olisi halunnut laittaa yhden vanhoista mekoistaan. Ihan kiva, mutta olen tehnyt mekon eskarivuonna ja nyt on sentään kolmosen syksy käynnissä. Tainnut muuten olla vähän kasvunvaraa siinä mekossa, kun mahtuu vieläkin.

Viimein sovussa tuumittiin, että jos sitä nyt kuitenkin jotain uutta. Mutta. Kangashyllyssä ei ollut mitään, siis mitään, sopivaa. Kunnes löytyi metri Kangaskapinasta tilattua sähkönsinistä elastaanitrikoota. Siitä sitten mekko tutulla Raide-paidan (OB 6/12) kaavalla vapaasti saksien. Sain sentään revitellä koristeiden kanssa ;)

Kuvista on nähty vasta mallit tietokoneen näytöllä, mutta hyvin onnistuivat. Ja mekkoonkin olimme molemmat tyytyväisiä!

Verson Puodin virtuaalinen ompelukerho

Satuin surffailemaan sopivasti feisbuukissa tuossa muutama viikko sitten ja huomasin Verson Puodin myyvän yllätyskangasta virtuaaliseen ompelukerhoon. Enempiä ajattelematta klikkasin itselleni palan ja jäin odottamaan.

Viime viikolla sain kankaan kirjeenä ja pistin pesuun. Jo alkuunsa lapsista keskimmäinen, 5-vuotias poika, tilasi siitä paidan itselleen. Ja mitäpä sitä hyvää suunnitelmaa muuttamaan. Valkkasi poika itse punaisen värin kantteihinkin. Hyvä tuli.

Kaavana tuttu Raide. Muiden ompelemia vaatteita kävin ihastelemassa puodin Facebook-sivulla. Aika paljon oli ihan simppeliä perusvaatetta tehty, näyttävä kuosi kun ei paljon kikkailuja kaipaa.

Jämäpalasta paidaksi

Esikoistyttäremme aloitti tänä syksynä ensimmäisen vieraan kielen opiskelun koulussa. Tyttö halusi sen tavanomaisen enkun sijaan aloittaa Saksan kielellä.

Tyttö kävi jokin aika sitten ompeluhuoneessa valikoimassa kankaita uusiin vaatteisiin, enkä ensin tajunnut miksi yksikin jämäpalanen piti ehdottomasti valita. Vaan sitten selvisi, että pitäähän sitä kieliopintoihin asianmukainen paita olla. Kangas oli nimittäin Majapuulta joskus hankkimaani digiprinttiä, jossa keltaisen, mustan ja punaisen sävyt vuorottelevat kolmiokuosissa. Olen tuosta kankaasta ommellut itselleni mekon ja on kyllä pysynyt ihan priimana viikottaisista pesuista huolimatta.

Monenlaisia palapelikuvioita suunnittelin paitaan, mutta päädyin yhdistämään yksinkertaisesti mustaan. Kaavana jälleen Ottobren (6/12) Raide, josta leveys 128 cm:n ja pituus käyttäjän mukaan. 

Alaosan virkistykseksi ompelin (omasta mielestäni) sydäntä muistuttavan kuvion.

Ihan onnistunut toteutus, mutta mikä tärkeintä, asiakas on tyytyväinen!

Unohdetut hupparit

Ostin viime talvena ompelukaverin jämistä koko trion Käpysen vihreitä joustocollegeita: verkkoa, timantteja ja viiksipyöräilijöitä. Pari kangasta surautin saman tien vaatteeksi, mutta vaikka ihan onnistuneet tuli, ei niitä juuri ole käytössä näkynyt. Jäivätpä kuvaamattakin, mutta tänään paikkasin tilanteen kun molemmat (paidat) lähtivät kirjastoreissulle.

Esikoiselle tein Ottobren (1/16) Gissa vem? -kaavaa mukaellen collegetunikan. Koko leveyden puolesta 128 cm, pituutta niin pitkästi kuin kankaasta riitti. Helman kanttasin pussimaiseksi. Vihreä resori on muuten Noshilta kauan sitten ostettu. Täydellinen väriltään näihin Käpysen kuoseihin! Myös esikoisen lemppariväri, harmi vaan että kulutin näihin resorin viimeistä soiria myöten.

Pojalle tein viiksimiehistä Beagle Boy -hupparin (OB 4/13) 122 cm kaavalla. Pientä palapelin laittoa, mutta mielestäni toimii oikein hyvin tuon harmaan yksivärisen kanssa.

Tuulinen päivä houkutti levittämään kädet siiviksi. Näiden vaatteiden katseleminen puolestaan houkutti minut miettimään mitä ja kenelle siitä viimeisestä, timantticollegesta, sitten tekisi.

Kaavakokeilua, Dude!

Olen huono ompelemaan uusilla kaavoilla. Uutta kaavaa piirtäessäni käytän liikaa aikaa vertailuun, mittailuun ja pohtimiseen, sillä epäsopivan vaatteen ompelu ei kiinnosta sitten yhtään.

Nyt kuitenkin repäisin ompelukaverin inspiroimana ja ompelin parikin vaatetta uudella kaavalla. Muokkasin OB 4/16 -lehdestä Dude-kaavasta holkkihihaisen mallin. Kaavan isoin koko on 128 cm, ja se oli leveydeltään juuri sopiva hoikalle 140 cm tytölle.

Ensimmäisen version tein vanhasta pyjamasta sen mittaisena kuin kangasta riitti. Helmakäänteen sain sopivasti hyödynnettyä vanhasta paidasta. Kokeilin myös kevään Ottobressa (ja valmisvaatteissa) nähtyjä hapsuja.

Sain paidan kuvattua vasta ensimmäisen käytön ja pesun jälkeen, joten kuvissa näkyy miten hapsut rullautuivat. Hapsutus saisi ehkä olla vähän runsaampi, mutta ihan kiva yksityiskohta näinkin. Paitaan olen tyytyväinen, mutta nähtäväksi jää miten päätyy käyttöön.

Toiseen versioon pidensin hieman helmaa ja hihoihin jätin reilummat käännevarat. Kankaana tässä viime talvena Jyväskylän kangaskaupasta tyttären valitsema elastaanitrikoo.

Tämä tunika kelpasi jo kouluunkin päälle valkoisen pitkähihaisen kanssa. Mielestäni ihan raikas yhdistelmä ja käyttökelpoinen talvellakin.

Vielä tekisi mieli kokeilla kaavan mukaisesti erillisellä hihakappaleella paitaa tai tunikaa. Täytynee ensin neuvotella tytön kanssa, sillä ainakin aikaisemmin hän on tykännyt enemmän vähän istuvammista paidoista.

Kolmasluokkalaiselle koulun alkuun

Esikoinen aloitti tänään jo kolmannen luokan. Melko jännittävä päivä, sillä tytöllä vaihtui sekä opettaja, luokkahuone että iso osa luokkakavereista. Kouluvuoteen valmistautuminen alkoi listan kirjoittamisella. Listan kaksi ensimmäistä asiaa olivat: 1. Penaalin ompelu ja 2. Paidan ompelu. Poimin tietysti hommat omalle listalleni!

Vähän viime tinkaan jäi, mutta valmista tuli! Onneksi tuli, sillä ensimmäiset sanat tänä aamuna olivat: "Tuliko se paita valmiiksi?"

Penaaliin haettiin kangas pari viikkoa sitten Poppanavakasta. Vuori on vanhasta lakanasta kierrätetty. Tueksi silitin paksua kovikehuopaa, jonka ansiosta penaali pysyy hyvin pystyssä. Ihan hyvä tuli, vaikka tuo huopa meinaakin vähän vetää saumoja mutkalle.

Muutama viikko sitten tyttö kävi ompeluhuoneessa kangasostoksilla. Yksi löydöistä oli joskus yllätyspussista (Majapuu tai PaaPii, en muista) tullut bambitrikoo. Ensimmäiseksi koulupäiväksi toivottiin pitkähihaista paitaa ilman mitään yksityiskohtia. Toteutus venyi myöhäiseen iltaan, joten otin kaavaksi jo monesti käytetyn 128 cm Raide-kaavan (OB 6/12). Tytär on 140 cm pitkä, joten hihoihin ja helmaan lisäsin senttitolkulla pituutta. Leveydeltään kaava on hoikalle aika hyvä, vaikka hartioista inansa reilu.

Peitetikkikone päätti ilahduttaa hyppytikeillä, mutta valmista tuli puolisen tuntia ennen puoltayötä. Ja paidasta onneksi sopiva.

Näillä eväillä uuteen kouluvuoteen. Pienemmillä alkaa päiväkoti ensi viikolla, saas nähdä millaisia toiveita heillä on kauden starttiin. 

Pikasurautus mekkopulaan

On kyllä pidellyt melkoista ompelujumia viime aikoina, mutta eilen illalla (viime tipassa, kuinkas muuten) pääsin pitkästä aikaa päästelemään ompeluhuoneeseen. Kuopus tarvitsi mielestäni uuden mekon tämän viikonlopun juhliin (isovanhempien yhteiset syntymäpäivät ja pikkuserkun rippijuhlat), ja ajatus puolijuhlavasta mekosta oli hautunut jo jonkin aikaa.

Kellohelmaisesta mekosta haaveilin, mutta en jaksanut/viitsinyt/malttanut keskittyä helman kaavan piirtämiseen, joten päädyin rypytettyyn helmaan. Yläosassa hyödynsin Ottobren (1/15) Peplum-kaavaa koossa 98 cm. Kankaana PaaPiin possupussista joskus kaivautunut vaaleanpuna-valkoinen elastaanitrikoo, Sade nimeltään.

Mustan nauhan solmin vyötärölle "juhlistamaan" muuten vähän arkisen oloista mekkoa. Eihän se tuohon saumakohtaan kovin nätisti asetu, mutta huomasikohan sitä nyt itseni lisäksi kukaan?

Helma olisi saanut kuulemma pyöriä vähän paremmin, mutta muuten mekko oli kyllä ihan mieluinen. Väri ainakin kohdallaan!

Maksimekko etelän iltoihin

Maksimekot ovat nyt taas muodissa. Yleensä en juuri muodin perässä (tai no okei, taidan juosta nimenomaan perässä ja paljon..) juokse, mutta maksimekon suhteen yksi asia johti toiseen ja ompelin minäkin itselleni sellaisen.

Sain nimittäin joskus viime vuoden puolella Majapuun ylläripaketissa sini-turkoosia Moroccan tiles -trikoota. Samoihin aikoihin mies varasi perheellemme kesälomareissun Kyprokselle ja jotenkin nämä kaksi asiaa kiertyivät mielessäni suunnitelmaksi maksimekosta.

Pari päivää ennen lähtöä nappasin luottokaavani Autumn mood (OB 5/13) ja sen pohjalta leikkasin niin leveän ja pitkän mekon kuin kankaasta riitti. Vähän leveämpi ja pidempi olisi saanut olla, mutta ihan käypänen näinkin. Tulihan tuota reissussa käytettyä, mutta kotikonnuilla ei vielä. Ehkä nyt juhannuksena yöpaitana?!

Mitään kivoja asusteita en kiireessä tullut pakanneeksi, mutta paikkasin tilannetta valkoviinilasilla. Kiitos tästäkin vinkistä ompelukaverille!

Joustofroteesta uimareille

Muutama vuosi sitten tein lomallelähtöpaniikissa isommille lapsille joustofroteeasut vedettäväksi päälle uinnin jälkeen. Nyt nuo turkoosit (smurffipuvuiksi kutsutut) asut olivat käyneet pieniksi, joten pääsin ompelemaan uudet. Ompelukaverilta hommasin vihreää ja keltaista joustofroteeta. Kuopukselle sai kelvata isosiskon vanha kaupan kylpytakki, mutta kuviin piti silti päästä.

Asut pääsivät heti testiin Kyproksen-matkalla, ja käyttöä olikin, sillä päivät kulutettiin pääosin uima-altaassa.

Pojalle tein hupparin koossa 122. Kaavaksi löytyi OB 4/09 -lehdestä raglanhihainen Pistache chocolate. Vähän reilu siitä tuli vähän alle 120 cm käyttäjälle, mutta menee taas pari vuotta. Shortsit ovat isosiskon viimekesäiset, OB:n 2015 kesänumeron Explorer-kaavalla ommellut. Hupparissa muuten yhdistin kahta vähän eriväristä vihreää, mutta sitä ei kyllä amatööri huomaa. 

Keltainen huppumekko on hupparin kaavasta vapaasti leikattu. Hihoja vähän pidensin 135 cm tytölle, mutta leveys on tuo 122-kokoisen kaavan. Molemmat yläosat kanttasin valkoisella, se raikastaa mielestäni kivasti.

Hupparin kaava oli kyllä mielestäni käyttökelpoinen, saattaapi siis päätyä uudestaankin käyttöön. 

Mukavaa ja lämmintä juhannusta!

Voikukkia kevätjuhlamekossa

Varmaan ennenkin on tullut mainittua, että 8-vuotias esikoistyttäremme on oman tiensä kulkija. Pukeutumisen osalta se aiheuttaa välillä harmaita hiuksia esimerkiksi vaatekaupassa, kun mikään ei kelpaa. Toisaalta, jos vielä tokaluokkalainen kulkee mielellään äidin tekemissä, niin eipä siitä kai voi valittaa?

Kevätjuhlamekkoa ei sitäkään löytynyt netistä, ei kaupasta. Tyttö ei jostain syystä pidä hihattomista vaatteista, ja juhlamekot ovat järjestäen sellaisia. Kangaskauppaan siis. Lähikaupoista ei tällä kertaa löytynyt mieluisaa. Onneksi Majapuulle tuli uusi erä valko-mustaa voikukkatrikoota, sillä ankaran nettiselailun jälkeen se kelpasi kankaaksi kevätjuhlamekkoon.

Mekon mallista ei juuri keskusteltu, sillä hyvin palvellut, nyt jo haalistunut, kellohelmainen mekkomalli oli edelleen mieluisa. Hyvä näin, sillä mielestäni trikoinenkin mekko on ihan riittävän juhlava, kun malli on jotain muuta kuin arkinen.

Tällainen siitä sitten tuli.

Kaavapohjana yläosassa käytin Sulka-nimistä kaavaa (OB 6/12). 136-senttiselle hoikalle tytölle 128-senttinen kaava on leveydeltään mielestäni hyvä. Kellohelman olen jo edelliseen mekkoon piirtänyt itse netistä löytämieni ohjeiden mukaan, ihan ei nimittäin muistista löytynyt kaavaa laskutoimitukseen...

Majapuun trikoo oli kyllä yllättävän ohutta, nähtäväksi jää miten käyttäytyy vaatteensa ja pesuissa. Ompelin vyötärösaumaan Framilonia tukemaan ja vaikuttaa kyllä hyvältä ratkaisulta. Tuen avulla sauma pysyy todennäköisesti paremmin vyötäröllä eikä veny helman painosta alas.

Kaula-aukon kanttasin samalla trikoolla. Helman huolittelin ensin saumurilla, käänsin ja ompelin käänteen peitetikkikoneella yhdellä neulalla. Helmasta ei tullut ihan täydellinen, mutta tähän hätään ei ollut aikaa purkaa ja tehdä uudestaan.

Uskomatonta, että esikoisemme toinen kouluvuosi lähestyy nyt loppuaan. Tänään juhlittiin koululla esitysten merkeissä ja lauantaina on vielä lyhyt tilaisuus koulun pihalla sekä todistusten jako. Syksyllä alkaa kolmas luokka ja saksan opiskelu, osin uudet luokkakaverit ja vielä uusi opettajakin. Eilen selvisi, että tyttö on valittu tanssikoulun Street Kids -kilparyhmään. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että tämä oman polkunsa tallaaja on löytämässä sen oman reittinsä harrastuksissa, koulussa ja kaveripiirissä. Enpä voisi iloisempi ja ylpeämpi lapsestani olla.

Futismimmille

Esikoistyttärestämme, tanssitytöstä, on kevään tullen kuoriutunut futismimmi. Uuden harrastuksen myötä piti myös hankkia uusia varusteita. Tytöt treenaavat alkeellisissa oloissa hiekkakentällä, joten polven peittävät housut ovat ehdottomat. Kaupan hiekkahousut tuntuvat jotenkin kankeilta ja hoikalle tytölle myös leveiltä. Niinpä ompelin polvihousut ihan tavallisesta verkkarikankaasta. Ainakaan vielä ei ole kangasta rikkovia syöksyjä nähty...

Kaavana käytin Jim's-pyjamanhousun kaavaa (OB 6/15) koossa 140 cm. Ensimmäiset pöksyt päätyivät 116/122-kokoiselle pikkuveljelle, koska olivat liian matalat lantiolta. Toisiin lisäsin melkein 5 cm korkeutta. Melko kapeathan ne ovat, mutta siitä huolimatta kylmemmillä keleillä alle on mahtunut caprilegginssit.

Toinen teemaan liittyvä ompelutyö syntyi tuunaamalla. Tytön viimekesäiset t-paidat olivat muuttuneet talven aikana napapaidoiksi. Paidat olivat leveydestä edelleen sopivia, kohtuullisessa kunnossa ja vielä mieluisia. Ensimmäinen pääsi tänään käsittelyyn ja sai uuden helman.

 

Rypytin framilonilla suoraa kaitaletta ja ompelin paidan helmaan. Helppo homma ja paidalle paljon käyttöikää lisää! 

Mustaa ja valkoista

Esikoisen koulussa vietetään tällä viikolla teemapukeutumisen viikkoa. Tänään maanantaina oppilaat pukeutuvat mustaan ja valkoiseen. Omasta sukkalaatikostani löytyi oiva sukkapari, tytön paitapinosta tähtipaita. Näille kumppaniksi ompelin yöllä pilkkuhameen.

Näin jokin aika sitten jossain (aika eksaktia kerrontaa!) blogissa (*muoks. Se oli http://mumintalo.blogspot.fi) rimpsuhameen, joka oli tehty rypyttämällä kaitaleita toisiinsa saumurilla. Ilman rypytyslankoja, ilman framilonia. Hame jäi mieleen pyörimään ja nyt päätin testata tuota tapaa. Matalista suikaleita koottu hame söisi mukavasti tilkkuja ja toteutustapa helppoudessaan houkutteleva.

Yläosan "kaavan" mallailin sopivasta minihameen kaavasta. Aluksi leikkasin alemman rimpsun aina kaksinkertaisen levyisenä ylempään osaan verrattuna. Ensin ompelin vain toisen sivusauman, koska järkeilin että suoraa kaitaletta olisi helpompi venyttää ja saumuroida kuin renkaaksi ommeltua. Hyvä päätös, koska alemmat kaitaleet osoittautuivat aina hieman liian pitkiksi, jä näin ylimääräiset palat oli helppo leikata pois.

Lopputulos on mielestäni oikein kiva ja hame käyttökelpoinen teemapäivän jälkeenkin. Hieman nuo saumurisaumat vielä törröttävät, mutta uskoisin ensimmäisen pesun palauttavan venytettyä kappaletta ja toivottavasti saumatkin laskeutuvat sitten paremmin.

Ainakin toisen hameen teen vielä näin, mieli tekee sukeltaa tilkkukoppaan materiaalin perään!

Pilkkupipa

Kevät (niin kuin joulu) on muistamisten aikaa. Opettajalle, päikynsedälle, kerhontädille, tanssinopelle, muskarintädille tekee mieli jotenkin osoittaa, että tämä tärkeä aikuinen on tavalla tai toisella vaikuttanut lapsen elämään. Oma periaatteeni on ollut, että en osta mitään omasta mielestäni turhaa kuten yksittäisiä kippoja ja kuppeja. Kahvilalahjakortit ja leivonnaiset ovatkin olleet meidän perheen vakimuistamisten listalla.

Itse tehtyä olisi aina myös kiva antaa, mutta kuinka ollakaan ideat tulevat aina viime hetkellä eikä aikaa toteuttamiseen aina ole riittävästi.

Tänään on esikoisen viimeinen tanssitunti ennen kesälomaa, ja kivalle tanssinopelle surautin mustavalkoisen pilkkupipon. Tyttären kanssa yhdessä tuumittiin, että pinkki on varmaankin sopiva väri tupsuun. Tykkään ainakin itse, toivottavasti opekin!

Punaista ja mustaa uuteen vuoteen

Innostuin ompelemaan punaista ja mustaa koko porukalle. Jouluvaatteiksi nämä eivät ehtineet, sillä ompeluaikaa irtosi vasta välipäivinä, mutta kelpasihan näillä lähteä uudenvuodenjuhliin mummilaan.

Materiaaleissa näkyy kyllä tämän hamsterin luonne: yksi on tyttären löytö ompeluryhmän kangasvaihtareilta, toinen Majapuun Kankaiden Yön yllätyspussista ja kolmas PaaPiin Emakkopussista. Lisäksi vähän harmaanmustaa yksiväristä Poppanavakasta ja punaista resoria, ja trio on valmis!

Hymyä!

Esikoisen mekkoon on hyödynnetty Ottobren (6/12) Sulka-kaavaa. Koko on 128 tai 134. Olen siitä aiemmin kopioinut vain yläosan kellohelmaiseen mekkoon ja muokannut tuolloin hihan puolipituiseksi. Nyt piirsin vapaalla kädellä hihan pitkäksi ja yläosan pituuden muokkasin käyttäjän mukaan. Vastaa aikalailla siis alkuperäistä kaavaa nyt. Muutaman sentin olisi saanut vielä paitaosa olla pidempi, mutta hyvä se on noinkin. Alaosaan rypytin framilonilla vähän vajaan täysleveyden Maya-kuosista trikoota, jonka tyttö siis itse bongasi kangaskahveilla.

Sopiva sekä farkkujen, legginssien että sukkahousujen kanssa.

Isot tytöt saavat merkin helmaan.

Ennen joulua tilasin PaaPiilta Emakkopussillisen yllätyskuoseja ja joukosta löytyi myös punaista Herttainen-trikoota. 2-vuotias kuopus ihailu isosiskon "paitaa ja hametta" ja tilasi samanlaisen. Vähän arkailin mustan yläosan kanssa, mutta lopputulos on kyllä itsellekin ihan mieleinen. Tässä yläosan kaava Ottobren (1/2015) Peplum koossa 98 ja alaosa suora, framilonilla rypytetty kaitale.

Portaikko on jo tuttu poseerauspaikka.

Ja isosiskolta mallia!

Meidän 4-vuotias poika on ollut herkkää mallia, jolle hirviöt, dinosaurukset ja muut ovat olleet aivan liian hurjia. Nyt ovat kuitenkin alkaneet vähän monsterit sun muut kiinnostaa. Syksyllä Majapuun yllätyspaketin Lohis-trikoo tuntui vielä liian pelottavalta, mutta nyt siitä pitikin sitten jo saada paita. Ja sehän sopi, sillä ainakin omasta mielestäni paita täydentää hienosti kolmen punamustan vaatteen sarjan. Kaavana Raide (Ottobre 6/12). Olen siirtynyt tässä kokoon 122, mutta vielä jättänyt sentin, pari pituudesta pois.

Tässäkin vähän poseerauksen elkeitä.

Pienemmille laitan lapun niskaan pukemista helpottamaan.

Näiden ompelusten myötä oikein hyvää uutta vuotta kaikille!